31.12.2011

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA YSTÄVÄT!

Vuodenvaihde on aina jonkinlainen taitekohta tavallisen elämisen tuiskeessa. Loppujen lopuksi suurimmalla osalla ihmisistä mikään ei muutu, vaan toiminta jatkuu entiseen malliin – joko myönteisessä mielessä tai sitten toisin. Jotenkin tuo vuoden vaihtuminen silti tuntuu arvokkaalta ja jotenkin merkitykselliseltä hetkeltä.

Semmareiden toiminta alkoi syksyllä -89. Jos tuo ensimmäinen syksy jätetään pois laskuista, on lähdössä käyntiin siis 22. semmarivuosi. Edessä todennäköisesti taas paljon hienoja uusia seikkailuita, joista lähimpänä 14. tammikuuta alkava reissu Kiinan Changshaan Hunan TV:n uudenvuodengaalan taltiointiin.

Listaan tähän ikään kuin välitilipäätöksenä mielestäni viisi parhaiten mieleen jäänyttä keikkaa tai tapahtumaa semmarivuosilta:

1)Yliopiston Vanha Juhlasali Yläkaupugin yö –tapahtumassa vuonna 1991. Pieni sali oli ahdettu täyteen juhlakansaa. Esiinnyimme akustisesti. Biisien aikana oli hiirenhiljaista. Väleissä valtava huutomyrsky. Tuolloin tajusimme, että paikalla oli muitakin kuin sukulaisia.

2)House of the People, Peking 2010. Legendaarinen rakennus, jossa Kiinan johto ottaa vastaan valtiovieraansa. 10 000 ihmisen sali.

3)Eka keikka Tavastialla 1994. Olimme jo treenanneet esiintymistä äänentoistolla, mutta tämä oli todellinen tulikoe. Lainasimme mikkejä puna-armeijan kuorolta.

4)Jääkiekon MM-kisojen avajaiset 1997 Helsingissä. Esiinnyimme luistimet jalassa MM-kisojen peliareenalla. Aikakoneen Sani & Veera loivat meihin hymyileviä katseita, kun luulivat meitä Suomen lätkämaajoukkueeksi. Istuimme nimittäin vaihtoaitiossa mailat kädessä odottamassa esiintymisvuoroa.

5)Epävirallinen esiintyminen jokilaivaristeilyllä Montreaux´n Kultainen Ruusu –festivaaleilla 1996. Mieleeni jäi vain Hector, joka sattui olemaan samalla risteilyllä. Isolla miehellä oli pienen pieni pokettikamera. Hän polvistui ottamaan valokuvaa performanssistamme – olisikohan vaimo käskenyt…

13.12.2011

JOKO SAA ÄÄNESTÄÄ?

Joko saa äänestää?

Semmareiden treeneissä usein kuultu lause.
Kaksi samalle päivälle osuvaa keikkapyyntöä.
Yleensä äänestetään.
Parin viikon kuluttua hyvillä puheenlahjoilla varustettu kuorolainen esittää vastustamattomia argumentteja äänestyksessä hävinneen keikan puolesta.
Minuutin harkinta ja edellinen päätös kumotaan.

Jos edellinen kuulosti sekavalta, odota vähän.

Nyt saat äänestää.

Otetaan Joulupukki, pari radiokanavaa, Semmarit, Saara Aalto ja Negative, kiinalainen tavarataloketju ja äänestys.

Käy katsomassa kolme erilaista musiikkivideota ja äänestä niistä mieluisinta.

Tässä pari linkkiä, joista asia selviää.

http://fi.radio86.com/santasong

http://www.finland.cn/Public/default.aspx?contentid=236097&nodeid=35178&culture=fi-FI

http://big5.cri.cn/gate/big5/gb.cri.cn/27224/2011/11/21/Zt111s3443049.htm
Äänestys päättyy 21.12., jolloin eniten ääniä saaneelle kappaleelle myönnetään Santa Claus Seasons Greetings Song 2012-tunnus. Tulos julkaistaan Suomen Levillä “ICIUM – Wonder World of Ice” teemapuiston avajaisissa.

Hyvää joulua!

6.12.2011

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ 94-VUOTIAALLE!

Matkailu avartaa. Kuluneen vuoden aikana Semmareille on kertynyt enemmän
lentokilometrejä kuin kertaakaan kuoron historian aikana. Kolme Kiinan
reissua vuoden sisällä ovat entisestään vahvistaneet käsitystäni siitä,
että elämme maailman parhaassa valtiossa. Suomalainen demokratia,
tasa-arvo, ilmainen koulutus ja terveydenhuolto sekä luonnon puhtaus ovat
meille itsestäänselvyyksiä, joista suurin osa kiinalaisista voi vain
haaveilla.

Kun kuuntelee eduskunnan kyselytuntia tai opettajahuoneen normaalia
keskustelua, voisi saada kuvan, että asiat Suomessa eivät olekaan niin
hyvin. Väittäisin, että PISA-tutkimusten lisäksi suomalaiset olisivat
kärkipäässä, jos tutkittaisiin aikaa, jonka keskiverto suomalainen käyttää
valittamiseen. Toki myönnettäköön, että tämä tyytymättömyys vallanpitäjiin
ja vallitseviin olosuhteisiin on toiminut historiassa kehitystä eteenpäin
vievänä voimana. Kuitenkin keskikertaisena keski-suomalaisena kohta
keski-ikäistyvänä keskituloisena keski-äänien laulajana en aina jaksa
ymmärtää suomalaisten energiankäyttöä turhaan valitukseen. Lähtekää
ulkomaille pidemmäksi aikaa. Vuosi ulkomailla avasi omat silmäni
näkemään, kuinka hienossa maassa asumme ja kuinka hyvin meillä asiat
keskimäärin ovat täällä Suomessa! Kakkosbasso Jyrkiä lainaten ” nega pois,
posi kehiin” edes näin Itsenäisyyspäivän kunniaksi 😉

28.11.2011

MITÄS VIELÄ KEKSISI…

Vihdoin tietokoneella. Kolmevuotiaan kanssa tuli taas käytyä väsytystaistelu nukahtamisesta. Yllättävän innovatiivinen kaveri, kun pitää yrittää välttää unentuloa. Tässä muutamia äsken testattuja kikkoja:

luetaan lisää… ei valoa pois… missä unilelu… väärä tyyny… peitto pois… peitto päälle… pissattaa… väärä lelu… jano… äiti laulaa… omaan sänkyyn… äiti ei saa laulaa… isä, isä… minne unilelu meni…vanhempien sänkyyn… vettä… valoa vähemmän… legot jäi korjaamatta… oma tyyny… lisää hammaskarkkeja… isän peitto… paidan kaulus hiertää… ei nukuta…

Kamppailun jälkeen pylly pystyssä levollista unta, ehkä vääntö kannatti. Tästä ei tarvitse tehdä edes kovin heikkoa aasin siltaa toiseen vastuun välttelyyn eli treeneissämme tilanteeseen, jossa pitäisi treenata jokin ikävä kohta tai tehdä päätöksiä. Tässä joitakin peruskikkoja:

mitä bussille kuuluu… youtube video… voidaanko äänestää… miten äänestetään… ei tämä ole toiminut ennenkään… pieru… aina on tehty näin… iPhonen uusi sovellus… noin on jo tehty… hyvä vitsi… huono vitsi… ihan nopeesti yks toinen asia… kahvitauko… kerrotko Turkka vielä kerran miten se juttu meni… pitää käydä vessassa… kynä!… Muutetaan äänestystulosta… piiiiiiiiiiiiiiiitkä pieru… Hei, ketkä puuttuu… uusi video… näissä nuoteissa on virhe… jätit sitten korjaamatta viime kerran muutokset… Mites Moby… Kenelle tätä tehdään… kuka kuorsaa… voisko hallitus tehdä tästä esityksen… kynä… mites Kiina…

22.11.2011

KIRJE JOULUPUKILLE

Joulun avajaisia on vietetty kuluneena viikonloppuna yhdessä jos toisessakin ostoshel… anteeksi ostoskeskuksessa ympäri rakkaan Suomenmaamme. Kodeissa on väännelty ja käännelty monia kaupallisia aviiseja ihan hiirenkorville, vaikka niitä tulee koko ajan postiluukkuihin ja laatikoihin lisää. On aika tehdä “imperiumin vastaisku” ja esittää toiveita joulupukille, toivottavasti erilaisia. Siispä toimeen.

Rakas joulupukki!

Jo usean joulun kokemuksella rohkenen toivoa joitakin hieman erilaisia asioita. Olen yrittänyt olla kiltti ja yritän jatkossakin. Ehkäpä voit toteuttaa joitakin näistä.

1. Jussille muistilääkkeitä. Syyn voit katsoa edellisistä kuulumisista. Samaan pakettiin voit kääriä uudet lenkkarit, että lämmittelyhölkkäily sujuu jatkossakin.

2. Jannelle Renault Twingon korjaus/huoltokäsikirja. Se on vielä tekemättä, vaikka lähes tulkoon kaikki muu mahdollinen on hänen toimestaan jo tehty.

3. Zombinmäen Hannulle tanssikenkiin uudet kengännauhat. On meinaan sen verran liukkaita koreografioita, että huonosti käy jos kompastuu.

4. Reimalle vielä lisää kärsivällisyyttä, vaikka nykyiselläänkin päästään jo Guinnessin ennätystenkirjaan.

5. Jobolle ja Heikille jotain veneilyvarusteita, Heikille purjehdus- Jobolle moottoriveneilyyn liittyvää.

6. Paanasen Markukselle Tämän runon haluaisin kuulla -kokoelma tai vaihtoehtoisesti jotain yleisurheiluun liittyvää kirjallisuutta.

7. Jullelle kokkauskirja karppaajille.

8. Juffelle lisää nuottikansioita. Edelliset ovat täyttyneet kuorolaisten treeneihin unohtamista nuoteista.

9. Uskille tehokas hiustenkuivain, että suihkusta päästään reippaammin liikkeelle sekä sen jälkeistä sielua ja ruumista lämmittämään laadukasta skottilaista juomaa. Merkin voivat tonttusi tiedustella.

10. Jyrkille Mustangin, Turkalle puutarhatraktorin korjaus/huoltokäsikirja.

11. Tuomakselle nykykiinan lyhyt oppimäärä, mutta kiitos arabialaisin kirjaimin.

12. Pasi Pohjolalle lisää itsetuntoa äkillisesti iskeviin epävarmuuden puuskiin.

13. Paatulle kopallinen uusia rumpukapuloita ja märkäpuku.

14. Sakarille Sibeliuksen elämänkerta ja joku kokoelmalevy. Täytyyhän sen vähän tietää, mistä opetus ammennetaan.

15. Kinnuselle joku neulomiseen tai virkkaamiseen liittyvä käsityöopas. Teknisestä työstä kaveri jo osaa enemmän kuin tarvitaan.

16. Moilasen Hannulle Heikki Turusen Lampaansyöjät.

17. Mikolle ja Tuomolle raitista ja puhdasta sisäilmaa sekä instrumenttitarvikkeita (esim. huilukotelo ja kitarankielisatseja)

18. Lopuksi runsaasti kiitoksia kortein/kukkasin/herkuin seuraaville:

Semmarifaneille sykähdyttävistä yhteisistä hetkistä eri keikoilla ympäri Suomen ja maailman, semmaritekniikalle asioitten/tavaroitten/äänen/valon/sälän ja kuorolaisten oikeaan paikkaan oikealla aikataululla perille saattamisesta sekä mitä eriskummallisempien toiveiden toteuttamisesta sekä kaikille kuorolaisille loistavasta, ainutlaatuisesta, yhä voimallisesti porskuttavasta elämänharrastuksesta.

Kiitos!

15.11.2011

KIITOKSIA VAAN.

Tapanani on unohdella ja kylvää tavaroitani ympäri Suomenmaata takahuoneisiin ja konserttisaleihin. Kenkiä, paitoja, housuja ja kukkaroita etsitään kiivaasti porukalla
ja yleensä roudarit tuovat ne seuraavalle keikkapaikalle, tehtyään hölmöläistarkastuksen pukuhuoneessa keräten kaiken sinne unohtuneen sälän mukaansa. Touhuihini kyllästyneenä levymyyjämme Iiris laittoin komeat nahkasaappaani myyntiin levy- ja paitatiskiin. Sain ne takaisin kun huomasin ne killotettuina muun myytävän tavaran seassa. Ehkä kaikkein kirkkain kruunu tällä unohtelun saralla on se, kun uhohdin oman lapseni erään kahvilan eteen nukkumaan lastenvaunuihin. Kotimatkalla tuli mieleen, että olikohan mulla jotain mukana kun kaupungille menin… En muuten aivan heti asiasta kotona maininnut.

Viime Kiinan reissulla onnistuin unohtamaan uuden karhean Macbookin Xianin kaupunkiin hotellihuoneeseen. Meillä oli aikainen lähtö ja pakkasin tavarani jo illalla huolellisesti niin, ettei aamulla tuhraantuisi aikaa siihen touhuun. Ennen nukkumaan menoa pistin vielä läppärin lataukseen. Aamulla heräsin, kun Sakkeus soitti bussista, että muut ovat jo paikalla ja minua odotellaan. Tätä ei onneksi usein muuten tapahdu. Onneksi olin pakannut jo illalla, joten kamat kantoon ja bussiin. Pekingissä huomasin, että kone oli jäänyt latautumaan pöydälle. Jos en olisi pakannut valmiiksi en olisi unohtanut konetta pöydälle. Tällä kertaa olin ollut siis liiankin huolellinen…Lähtö Pekingistä Suomeen oli seuraavana päivänä joten tietsikkaa ei ehtinyt enää lähettämään Xianista Pekingiin, joten roadmanagerimme mr Ma Ran ryhtyi järjestämään sen lähettämistä Xianista suoraan Suomeen. Lähetys onnistuu, jos akku otetaan irti ja tietokone lähetetään ilman akkua, kerrottiin kuriiripalvelu DHL:stä. Mutta Macbookista ei saa akkua irti!! Nyt tuli jo hiki, koneessa olivat kaikki tärkeät asiakirjat ja varsinkin tuhansia valokuvia, joista suurin osa vaimon. Hehheh.
Ja nyt seuraa otsikon mukaisen kiitoksen aika. Helsinki-Vantaan lentokentällä kerroin huoleni lentomme lentoemännille jatka ottivat asiani huolekseen. Päästyäni kotiin, Finnairilta soitettiin ja asiaa ryhdyttiin hoitamaan. Ma Ran sai postissa koneeni Xianista Pekingiin ja vei sen Finnairin Pekingin toimistoon, josta se toimitetttiin Helsingin koneen lentoemännille, jotka toivat sen henkilökohtaisissa tavaroissaan Suomeen. Ketjussa oli mukana paljon ihmisiä ja huomionarvoista on ettei tietokoneeni unohtuminen liittynyt mitenkään Finnairiin, vaan he tekivät palveluksen pelkästä auttamisen halusta!

Suurkiitos kaikille!

8.11.2011

LÄHTÖ PALVELUTALON EDESTÄ KLO. 8.00!

50v juhlakonsertti (Jurvan vanhainkoti, 11.4.2039)

Alustava biisilista:
90 vuotta vaan

meidän ope

saattamaan

Not so electric happening

Nuoruuden lähteeseen (vedetäänkö tää ilman tekareita, vois olla hauska)

tähän väliin tauko, on jo nyt aika rankka eka puolisko

elämäni filminauhaa

sydän vaatii kulkemaan

ruohonjuuritasolla (huom! vihreät kalsarit mukaan)

tukka takana, elämä ehtoopuolella

kaikki liikkuu (tää vedetään seisten, olis hyvä saada räväkkä lopetus setille!)

Muistilistaa keikalle (täydentäkää, kuka vielä muistaa):

baarijakkarat (onko hommattu varajakkaroita, pari aika huteraa oli viime
keikalla…)

tupeet nuoruuden lähteeseen

Turkka! Hoidatko Mobyn aggregaatin kuntoon, lääkejääkaappien oltava toimintakunnossa!

pari vararollaattoria
jufo lonkkaleikkauksessa, kuka paikkaa soolon?

huom! salissa on induktiosilmukka -valmius, eli kuuntelun kanssa ei pitäisi olla ongelmia

30.10.2011

JENGIT JA PORUKAT, SOSIAALISET MEEDIOT JA WANNABEMEMBERIT

Me Semmarit olemme olleet tänä syksynä kahdesta asiasta erityisen tyytyväisiä. Ainakin minun mielestäni. Ensinnäkin olemme huomanneet olevamme iskussa: hienoja keikkoja comeback-hengessä ja taas erikoista venymistä erikoisissa Kiina-kuvioissa. Toinen tyytyväisyyden aihe on ryhmässä vallitseva hyvä meininki ja yhteisfeelis.

Ennen kuin jatkan tuosta, niin tuo sama täytyy todeta faneistamme – kiitos, että olette kannustaneet meitä käymällä keikoilla, erityiskiitokset myös Facebookin fiilistelyistä tykkäämisineen. Olette valitettavasti aiheuttaneet reilusti hyvää mieltä meille!

Mutta niin. Semmarit on porukka, jengi, joukkue, bändi, yhteisö. Meillä on jotakin mahtavaa yhdessä, sakki ja sen seikkailut. Mutta ajattelin muutamalla sanalla ruotia Semmareiden sisällä olevia yhteisöjä tai ryhmiä, joihin itselläni on kosketuspintaa. Ja ehkä vähän niistäkin porukoista, joissa haluaisi notkua mukana, vähän niinku wannabe –paljastuksia siis… Vois verrata siihen, että ”haluaa Sinut kaveriksi”, mut ei o vielä tullut hyväksyntää.

Näistä pikkuporukoista saa kummasti virtaa ja pilkettä silmäkulmaan.

Parhaasta on helepoin aloittaa. Kakkostenorit. Ollaan neroja. Ja samaan aikaan ylivertaisia. Aina askeleen edellä. Mahtavaa olla yksi parhaista ja elää parhaat jutut kakkostenorina.

00100 on semmariyhteisöistä uusimpia, tänä syksynä toimintansa aloittanut hyvän tuulen pääkaupunkiseutunelikko, mie ja kolome muuta nolloo tsadista. Tiimin täydentää yksinäinen ykkönen Ytimestä, Sepi M. Myllyrinne. (iso M tarkoittaa muuten muskaria.)

”Ei pohojanmaalaiset”. Meissä asuu ja ruumillistuu vaatimattomuus, omalaatuisen pohojanmaalaisten itsekehun rinnalle ja vastarannaksi. Jännä piirre tämän yhteisön jäsenyydessä on, että välillä ihan aidosti luulee pohojanmaalaisten olevan jotenkin suomalaisena heimona muita parempi. Toisaalta on turvallista kokea tietämättömyytensä mitättömissä asioissa, jotka kuitenkin on pohjanmaalaisille henki ja elämä.

Paatun, Rumpuklinikan ylipäällikön, ja ”the pikkurunpalipoika” Jullen fiilistelyistä tulee aina hyvälle tuulelle. Oikeastaan on muutenkin aika helppo hymyillä ja muutaman iskun heittää Paatun rummuttelun sekaan, tietoisena, että Jullen rumpu kuuluu vielä vähemmän yhtään mihinkään. Mutta näyttävää, eikä tartte opetella kummalla jalalle ne seitsemän askelta biisin vikakertsissä lähtee.

Mutta niitä paljastuksia. Ehkä päällimmäisenä tulee mieleen Jobon soolokerho ”aina yhden kerran enemmän Kiinassa käyneenä”. Tai Lancia-tiimi, autoista on monta muutakin tallia, mutta Jannella on hieno Lancia. Eikä se edes ole Lancia. Tai iPhonettajat, aijaijaijai… Mäkkiuskovaisten thunderbolthaara! Comebackin Väliaikaroudaajat! ”Jopa kolme Pirkkaa/Koffia” (loppuroudaajien raataessa noppien kanssa)!

Tjoo. Tulee varmaan sanomista tästäkin kirjoittelusta. Jos tästä on aistittavissa jotenkin edes hitunen ylimielisyyttä tms. niin sanotaanko näin, että näinhän sitä sanotaan, että toivottavasti tästä pilkkeestä tarttuu edes hieman hymyä. Liian vakavasti ei kannata ottaa.

Niin ja facebookkiin en tule. Ja tätä viestiä ei ole lähetetty iPhonesta, edelleenkään.

Mutta tykkään, jokaisesta semmarista omana itsenään ja eri rooleissa.