Kuulumiset
13.4.2012
PORIN KARHU VIELÄ TALVIUNILLA?
Rannikolta on lähtenyt näköjään lumet kokonaan, kevät pitkällä. Porin Promenadissa on jotenkin jännä fiilis, kun yleisöä istuu melkeinpä yläpuolellamme. Keikkaan aikaa parikolme tuntia ja alkaa miettimään setin erilaisia käänteitä ja muistamisen arvoisia asioita – mahtuuko Elviksen auto, pitäs jotain spiikata,mitkä biisit lähtee suoraan tiukalla skarvilla, joo joo vai ou jee… Hyvä näitä on miettiä ja jännittää etukäteen, mutta parasta keikoilla on silloin, kun asiat vaan tulevat selkärangasta, kuten viimeksi Korjaamolla. Spiikeistä tulee mieleen Paanasen Markus – on kyllä sanavalmis kaveri,joka osaa punoa jännitteen spiikkiin ihan joka kerta. Paanasen Markuksesta muuten pitää kertoa toinenkin jännittämiseen liittyvä tapaus. Paanasen Markus nimittäin on seipäässä virallisesti maailman viidenneksi paras jännittäjä! Onnittelut Paanasen Markus! Kyllä se kesäkin vielä tulee…, Sakari
1.4.2012
PESIS ON ROCK!
Kaunis kevätaurinko paistaa siniseltä taivaalta, kun Sakarin kuljettama auto vie etelän hetelmiä takaisin kotia kohti upean viikonlopun jälkeen. Viikonlopun saldona upea keikka korjaamolla mahtavan yleisön edessä, onnistuneita biisiäänityksiä tulevaa levyä varten, naurua, yhdessäoloa, tulevaisuuden suuttittelua ja tieto pesäpallon valitsemisesta olympialajiksi. Vanhana Seinäjoen mailajussien junnuna oli hienoa lukea lehdestä, että pesäpallo pääsee olympialajiksi. Britti-lehtien mukaan Lontoon olympialaisissa halutaan kunnioittaa Helsingin olympialaisten 60-vuotisjuhlia ottamalla pesäpallo näytöslajiksi Lontoon olympialaisiin. Tästä asiasta kirjoitti pesäpalloliitto verkkosivuillaan. Kiitokset viikonlopusta Korjaamon upealle yleisölle, mahtaville kavereille sekä Helsingin olympialaisille. Pesäpallo on ROCK! Terv. Julle
27.3.2012
KIINA JÄÄKÖÖT HETKEKSI, HELSINKI HERE WE COME!
Viimeisimmät keikat ovat pitkälti suuntautuneet Kiinan maalle, kun rauta on ollut kuumaa ja mielenkiintoiset keikkamatkat ovat tuoneet unohtumattomia kokemuksia. Nyt on kuitenkin aika karistaa Xi´anin pölyt takista ja teroittaa kielen kannat suloisille suomen sointujen taajuuksille, sillä perjantaina Moby Dick kaartaa uusine sisäisine varusteluineen, entistä ehompana kohti Helsingin Korjaamoa.
Sen lisäksi, että tuntuu kotoisalta laulaa ja esiintyä tutun yleisön edessä, juolahti mieleeni, että minähän esiinnyn nyt ensimmäistä kertaa uudessa kotikaupungissani. Eli siis kaksin verroin kotoisampaa. Vai onko? Missä vaiheessa kotikaupunki muuttuu kotoisaksi kaupungiksi, omaksi kaupungiksi?
Kai sitä kaupungin päästää todella sydämeensä vasta, kun on kokenut sen paikoissa riittävästi voimakkaita positiivisia tunteita. Niinpä tähän mennessä paikkoja, jotka tuovat mielikuvan kotoisasta kaupungista ovat minulle teatterikorkeakoulu, Kumpulan maauimala, oma koti Käpylässä, alepa naapurissa, kaapelitehdas ja Paloheinän hiihtokeskus sekä luultavasti myös Korjaamo viikonlopun jälkeen.
Kevät alkaa jo aukomaan silmiämme omalla valohoidollaan ja asiat näyttäytyvät taas uudessa valossa. Se antaa toiveita jo tulevasta kesästä ja saa minutkin avaamaan mieltäni uusille asioille uudessa kotikaupungissani.
Nimim. Elokuussa Helsinkiläistynyt
20.3.2012
MISTÄ TE NUO KAIKKI IDEAT KEKSITTE?

Tuo lienee eräs yleisimmistä kysymyksistä mitä kuulee keikoilla ja saa palautepostin kautta. Olen asiaa itsekin joskus pohtinut. Tunnen oloni suuresti ”siunatuksi”, kun olen tällaiseen ryhmään eksynyt.
Ajattelen, että idearikkaus (tai hulluus) johtuu yhteiskemiastamme, sekä jokaisen ihmisen tuomasta henkilökohtaisesta panoksesta. Yleisesti ottaen ihmisen perimähän määrää melko pitkälle ihmisen kehittymistä ja tulevaisuutta, sekä kai jollakin tasolla käyttäytymistäkin. Toinen vaikuttava tekijä on ympäristö. Luulen, että tässä on ydin koko otsikon kysymykseen.
Treenaamme vieläkin silloin tällöin yliopistolla. Olen melkoisen määrän kolunnut elämäni aikana erilaisia treenikämppiä ja missään en ole törmännyt yhtä hienoihin tauluihin seinillä, kuin yliopiston erään luentosalin seinillä on. Tuijotamme niitä tuntikausia ja aina ne saavat sekä hymyn huulille, että naurun suupieliin.
Hyvät ihmiset! Nauttikaa ja tuntekaa ideoiden virtaus itseenne!
5.3.2012
VOUVOUVOU…NAKS.
Pakkasta. Kivikovaa, pakkautunutta jäätä. Hakkaan petkeleellä silmät sirilläni, varoen sinkoilevia jäänpalasia. Koitan juntata ovea auki, tyssää taas jäähän. Isot metallivivut kolahtelevat ja kaukana katonrajassa olevat kettingit kilahtelevat. Ei aukea kuin puolisen metriä. Lisää hakkausta. Lopulta ovi aukeaa ja sitten toinenkin – JESS, kohta Moby pääsee pitkästä aikaa pienelle verryttelylenkille!
Istun hetkisen nautiskelemassa näköalasta ison ruorin takana, annan katseen lipua pölyttynyttä kojelautaa pitkin. Toisessa päässä lepää edelleen kartan näköinen kirje, tuon taisi antaa Esteri Savonlinnassa? Tuulilasiin heijastuu mittariston takaa kyltti: Valokuvaaminen toivottavaa.
No niin, päävirtakytkin päälle, mittarit värähtävät ja varoitusvalot loistavat: kevyt ote virta-avaimesta ja pieni ranneliike… VOUVOUVOU….VOOUVOUVOU….VOOOOU. NAKS.
Jaha. Akku tyhjä. Mobykin protestoi tätä alkuvuoden hiljaista keikkatahtia. Nyt kun me ihan kaikki tästä lataamme akkumme, niin täältä tullaan ihan kohta entistäkin kovemmalla rytinällä – SEE YOU AT KORJAAMO, HELSINKI!!!
<3 Turkka
27.2.2012
LOMATUNNELMIA
Vaikka lomatunnelmat valtaavat aivoissa alaa, pyörii väistämättä mielessä myös muutamat Semmarikuviot. Odotettavissa on monia mielenkiintoisia projekteja: englanninkielinen levy, tulevan syksyn kiertuevalmisteluita Suomessa ja ulkomailla, visioita liittyen uuteen Semmariteknologiseen innovaatioon sekä vielä keväällä mahdollisesti toteutuva seuraava Kiinanseikkailu. Näiden kaikkien osalta odotettavissa on runsaasti työtä ja valmistelua. Nyt on kuitenkin aika rauhoittua hetkeksi. Hiihtolomatunnelmissa annetaan kaiken työhön ja kuorotoimintaan liittyvän haihtua toviksi taustalle. Nyt on rauhoittumisen paikka ja aika antaa tilaa aivojen nollaamiselle ja läheisille. Henkilökohtaisesti lämmittävä kokemus on juuri nyt 3kk vanhan kummilapsen tapaaminen ja hassuttaminen. Rauhallista ja riemullista hiihtomaa kaikille vapaata viettäville.
22.2.2012
HEI HEI MITÄ KUULUU?
Oikein hyvää kuuluu, mitä nyt vähän lämpöä on. Eilen meinasin pahoittaa mieleni minäkin…
Herättyäni yöllisen kuumeen ja vatsanväänteiden aiheuttamien vilunväreiden jälkeen muutaman tunnin yöunilta oksentamaan, tajusin että vasen käteni, josta viime viikolla oli sormen murtumaa tukeva kipsi poistettu, oli turvotuksesta kipeä ja jäykkä. Buranaa aamupalaksi, sormia väkisin suoriksi ja vaatteita niskaan. Oli jo kiire soittokeikalle kaupungin toiselle laidalle.
Starttasin autoni sijaisasuntomme pihassa, jossa olemme paossa toista vesivahinkoa muutaman kuukauden sisällä. Parin ajetun kilometrin jälkeen tajusin ohjaustehostimen ”kadonneen”. Varmatoiminen, pikkuvikainen ranskalainen kaunotar kyyditsi minut kuitenkin tapojensa mukaan perille kohteeseen, jossa konepellin alta paljastui riekaleinen apulaitehihna. Soitto korjaamolle ja hinausfirmaan, homma hoidossa!
Soittokamat ja äänentoisto pikaisesti pystyyn. Nopea soundcheck ja kaikki valmiina esitystä varten. Lavalle mennessä osun mikrofonitelineeseen, joka katuu juuri kunnostetun wanhan perintökitarani päälle kaataen sen rämisten lattialle. Teline ei mene onneksi kitarankannesta läpi, mutta jättää kylläkin muistoksi syvät vauhtiraidat. Mikrofoni toimii ja lyhyen shokkivaiheen jälkeen päästään kiinni hetkeen. Tästähän tuli aivan kelpo konsertti.
Tänään paistaa lämmin kevätaurinko sälekaihtimien raoista. Saan aloittaa aamuni rauhassa kahvia juoden ja leppoisasti kuulumisia kirjoitellen. Kaikki on toistaiseksi oikein hyvin. Parempaa päivää meille kaikille!
15.2.2012
KOHTI KEVÄTTÄ
Kiinalaisessa filosofiassa varhaisen uskomuksen mukaan ajattelu perustui syklisyyteen. Mm. vuodenajat vaihtelevat sykleittäin – näin ajatus heijasteli luonnonjärjestystä.
Keväällä kylvetään, kesällä kasvetaan, syksyllä korjataan sato ja talvella levätään. Näin yksinkertaista nykyäänkin se ihmisen työnteko ja elämä voisivat olla – ja kaikki jaksaisivat paremmin. Ei olisi työuupumusta. Eikä stressiä.
Viime viikolla kuulin pitkästä aikaa talitintin laulavan aamulla, kun lähdin töihin. Kevät tekee tuloaan. Myös Semmarit on herännyt talviunilta (mitä nyt kaksi kertaa heräsimme Kiinassa). Nyt harjoitellaan uusia sovituksia, äänitetään uutta levyä ja täytetään kesän keikkakalenteria….