27.3.2012

KIINA JÄÄKÖÖT HETKEKSI, HELSINKI HERE WE COME!

Viimeisimmät keikat ovat pitkälti suuntautuneet Kiinan maalle, kun rauta on ollut kuumaa ja mielenkiintoiset keikkamatkat ovat tuoneet unohtumattomia kokemuksia. Nyt on kuitenkin aika karistaa Xi´anin pölyt takista ja teroittaa kielen kannat suloisille suomen sointujen taajuuksille, sillä perjantaina Moby Dick kaartaa uusine sisäisine varusteluineen, entistä ehompana kohti Helsingin Korjaamoa.

Sen lisäksi, että tuntuu kotoisalta laulaa ja esiintyä tutun yleisön edessä, juolahti  mieleeni, että minähän esiinnyn nyt ensimmäistä kertaa uudessa kotikaupungissani. Eli siis kaksin verroin kotoisampaa. Vai onko? Missä vaiheessa kotikaupunki muuttuu kotoisaksi kaupungiksi, omaksi kaupungiksi?

Kai sitä kaupungin päästää todella sydämeensä vasta, kun on kokenut sen paikoissa  riittävästi voimakkaita positiivisia tunteita. Niinpä tähän mennessä paikkoja, jotka tuovat mielikuvan kotoisasta kaupungista ovat minulle teatterikorkeakoulu, Kumpulan maauimala, oma koti Käpylässä, alepa naapurissa, kaapelitehdas ja Paloheinän hiihtokeskus sekä luultavasti myös Korjaamo viikonlopun jälkeen.

Kevät alkaa jo aukomaan silmiämme omalla valohoidollaan ja asiat näyttäytyvät taas uudessa valossa. Se antaa toiveita jo tulevasta kesästä ja saa minutkin avaamaan mieltäni uusille asioille uudessa kotikaupungissani.

Nimim. Elokuussa Helsinkiläistynyt

20.3.2012

MISTÄ TE NUO KAIKKI IDEAT KEKSITTE?

Tuo lienee eräs yleisimmistä kysymyksistä mitä kuulee keikoilla ja saa palautepostin kautta. Olen asiaa itsekin joskus pohtinut. Tunnen oloni suuresti ”siunatuksi”, kun olen tällaiseen ryhmään eksynyt.

Ajattelen, että idearikkaus (tai hulluus) johtuu yhteiskemiastamme, sekä jokaisen ihmisen tuomasta henkilökohtaisesta panoksesta. Yleisesti ottaen ihmisen perimähän määrää melko pitkälle ihmisen kehittymistä ja tulevaisuutta, sekä kai jollakin tasolla käyttäytymistäkin. Toinen vaikuttava tekijä on ympäristö. Luulen, että tässä on ydin koko otsikon kysymykseen.

Treenaamme vieläkin silloin tällöin yliopistolla. Olen melkoisen määrän kolunnut elämäni aikana erilaisia treenikämppiä ja missään en ole törmännyt yhtä hienoihin tauluihin seinillä, kuin yliopiston erään luentosalin seinillä on. Tuijotamme niitä tuntikausia ja aina ne saavat sekä hymyn huulille, että naurun suupieliin.

Hyvät ihmiset! Nauttikaa ja tuntekaa ideoiden virtaus itseenne!

5.3.2012

VOUVOUVOU…NAKS.

Pakkasta. Kivikovaa, pakkautunutta jäätä. Hakkaan petkeleellä silmät sirilläni, varoen sinkoilevia jäänpalasia. Koitan juntata ovea auki, tyssää taas jäähän. Isot metallivivut kolahtelevat ja kaukana katonrajassa olevat kettingit kilahtelevat. Ei aukea kuin puolisen metriä. Lisää hakkausta. Lopulta ovi aukeaa ja sitten toinenkin – JESS, kohta Moby pääsee pitkästä aikaa pienelle verryttelylenkille!

Istun hetkisen nautiskelemassa näköalasta ison ruorin takana, annan katseen lipua pölyttynyttä kojelautaa pitkin. Toisessa päässä lepää edelleen kartan näköinen kirje, tuon taisi antaa Esteri Savonlinnassa? Tuulilasiin heijastuu mittariston takaa kyltti: Valokuvaaminen toivottavaa.

No niin, päävirtakytkin päälle, mittarit värähtävät ja varoitusvalot loistavat: kevyt ote virta-avaimesta ja pieni ranneliike… VOUVOUVOU….VOOUVOUVOU….VOOOOU. NAKS.

Jaha. Akku tyhjä. Mobykin protestoi tätä alkuvuoden hiljaista keikkatahtia. Nyt kun me ihan kaikki tästä lataamme akkumme, niin täältä tullaan ihan kohta entistäkin kovemmalla rytinällä – SEE YOU AT KORJAAMO, HELSINKI!!!

<3 Turkka

27.2.2012

LOMATUNNELMIA

Vaikka lomatunnelmat valtaavat aivoissa alaa, pyörii väistämättä mielessä myös muutamat Semmarikuviot. Odotettavissa on monia mielenkiintoisia projekteja: englanninkielinen levy, tulevan syksyn kiertuevalmisteluita Suomessa ja ulkomailla, visioita liittyen uuteen Semmariteknologiseen innovaatioon sekä vielä keväällä mahdollisesti toteutuva seuraava Kiinanseikkailu. Näiden kaikkien osalta odotettavissa on runsaasti työtä ja valmistelua. Nyt on kuitenkin aika rauhoittua hetkeksi. Hiihtolomatunnelmissa annetaan kaiken työhön ja kuorotoimintaan liittyvän haihtua toviksi taustalle. Nyt on rauhoittumisen paikka ja aika antaa tilaa aivojen nollaamiselle ja läheisille. Henkilökohtaisesti lämmittävä kokemus on juuri nyt 3kk vanhan kummilapsen tapaaminen ja hassuttaminen. Rauhallista ja riemullista  hiihtomaa kaikille vapaata viettäville.

22.2.2012

HEI HEI MITÄ KUULUU?

Oikein hyvää kuuluu, mitä nyt vähän lämpöä on. Eilen meinasin pahoittaa mieleni minäkin…

Herättyäni yöllisen kuumeen ja vatsanväänteiden aiheuttamien vilunväreiden jälkeen muutaman tunnin yöunilta oksentamaan, tajusin että vasen käteni, josta viime viikolla oli sormen murtumaa tukeva kipsi poistettu, oli turvotuksesta kipeä ja jäykkä. Buranaa aamupalaksi, sormia väkisin suoriksi ja vaatteita niskaan. Oli jo kiire soittokeikalle kaupungin toiselle laidalle.

Starttasin autoni sijaisasuntomme pihassa, jossa olemme paossa toista vesivahinkoa muutaman kuukauden sisällä. Parin ajetun kilometrin jälkeen tajusin ohjaustehostimen ”kadonneen”. Varmatoiminen, pikkuvikainen ranskalainen kaunotar kyyditsi minut kuitenkin tapojensa mukaan perille kohteeseen, jossa konepellin alta paljastui riekaleinen apulaitehihna. Soitto korjaamolle ja hinausfirmaan, homma hoidossa!

Soittokamat ja äänentoisto pikaisesti pystyyn. Nopea soundcheck ja kaikki valmiina esitystä varten. Lavalle mennessä osun mikrofonitelineeseen, joka katuu juuri kunnostetun wanhan perintökitarani päälle kaataen sen rämisten lattialle. Teline ei mene onneksi kitarankannesta läpi, mutta jättää kylläkin muistoksi syvät vauhtiraidat. Mikrofoni toimii ja lyhyen shokkivaiheen jälkeen päästään kiinni hetkeen. Tästähän tuli aivan kelpo konsertti.

Tänään paistaa lämmin kevätaurinko sälekaihtimien raoista. Saan aloittaa aamuni rauhassa kahvia juoden ja leppoisasti kuulumisia kirjoitellen. Kaikki on toistaiseksi oikein hyvin. Parempaa päivää meille kaikille!

15.2.2012

KOHTI KEVÄTTÄ

Kiinalaisessa filosofiassa varhaisen uskomuksen mukaan ajattelu perustui syklisyyteen. Mm. vuodenajat vaihtelevat sykleittäin – näin ajatus heijasteli luonnonjärjestystä.

Keväällä kylvetään, kesällä kasvetaan, syksyllä korjataan sato ja talvella levätään. Näin yksinkertaista nykyäänkin se ihmisen työnteko ja elämä voisivat olla – ja kaikki jaksaisivat paremmin. Ei olisi työuupumusta. Eikä stressiä.

Viime viikolla kuulin pitkästä aikaa talitintin laulavan aamulla, kun lähdin töihin. Kevät tekee tuloaan. Myös Semmarit on herännyt talviunilta (mitä nyt kaksi kertaa heräsimme Kiinassa). Nyt harjoitellaan uusia sovituksia, äänitetään uutta levyä ja täytetään kesän keikkakalenteria….

7.2.2012

HUUMORI KUKKII?

Huumori on osa semmaritoimintaa, niin lavalla kuin harjoituksissakin. Viime viikonloppuna saimme taas nauraa mm. äänenavausten, soundcheckien, äänitysten ja kokousten lomassa kerran jos toisenkin. Huumorin laatu kulkee saumattomasti asiattomasta luokattomaan. Ja toisinpäin. Mutta älykkäältäkään huumorilta ei ole täysin vältytty.

Joskus takavuosina kuoron keskuudessa oli keskustelua siitä, pitäisikö huumoripuolta keikoilla vähentää tai jopa poistaa. Taka-ajatuksena oli kaiketi huoli siitä, että kuoro on kuitenkin tehnyt paljon myös vakavahenkisiä ja jopa tyylikkäitäkin musiikillisia teoksia, jotka voivat jäädä huomiotta, kun usein matto luiskahtaa jalkojen alta ja omaan banaaninkuoreen on pakko kompastua.

Tottahan se on, ettei kainalopieru ole korkeakulttuuria. Paitsi, jos sen suorittaa taho, joka edustaa korkeakulttuuria. Semmarit ei taida kaikilta osin korkeinta kulttuuria edustaa, vaikka joku kuorolaisista seiväshypyssä edelleen napsiikin SM-, PM- ja EM-mitaleja. Nykyään tuntuu kuitenkin, että melkein mitä vaan voidaan tehdä, eikä kauhean paljon harmita, jos tekeminen ei olekaan kulttuurisesti kaikilla mittareilla erityisen korkealle arvostettua. Lisäksi on tullut ymmärrystä siitäkin, että toimivan huumorin ja hyvien menobiisien tekeminen on usein vähintään yhtä haasteellista kuin ”vakavasti otettavan” taiteenkin.

Harvoin otamme muualta suoria lainauksia keikoillemme, mutta perjantaina taisi spontaanisti jonkin kappaleen yhteydessä kuulua tutut hokemat: ”sitähän sää kysyit” ja ”vitsi, vitsi, haittaakse?”. Kuoron virettä nämä spontaanit hölmöilyt yleensä parantavat entisestään, eikä tuo tuntunut yleisöäkään haittaavan. Joskus tyylikkyydessä käydään riman lähellä ja yksi esimerkki oli erään kuorolaisen saatua vapaat kädet spiikkiin. Hän tarjosi spiikin lopuksi yleisölle auttavaa puhelinnumeroa, p. 87688 1888. Ja sama ruotsiksi. Naurattihan sekin, ainakin osaa yleisöstä. Kauneus on kuulijan korvassa.

31.1.2012

SPESIAALIKEIKKAA, ÄÄNITYSTÄ JA VÄHÄN ÄÄNESTYSTÄKIN LUVASSA

Tulevana viikonloppuna karistellaan viimeisetkin Kiinan pölyt puvuista ja tehdään piiiiiitkästä aikaa keikka myös koto-Suomessa. Tosin keikka ei valitettavasti ole suurelle yleisölle julkinen tapahtuma, vaan erään keskisuomalaisen yliopiston oma tilaisuus heidän kutsuvierailleen. Mutta meille se on kunnon keikka, melko pitkään aikaan, edellisestä onkin tainnut kulua jo nelisen kuukautta. Vaikka tässä välillä onkin käyty kahdesti Kiinan maalla, niin silti on aivan mahtavaa päästä vetämään jälleen Suomessa keikkoja, joita on myös jonkin verran kevään aikana ennen kesää.

Vaikka keikkarintamalla onkin ollut Suomessa hiljaisempaa, on Semmari-leirissä tulevaisuuden suunnittelu olennainen osa yhteistä tekemistämme. Syksyllä aloimme treenata jo uusia kappaleita ja mietimme tämän vuoden keikkakalenteria ja levyäänityksiä. Ensi viikonloppuna päästään sitten pitkästä aikaa äänityspuuhiin, kun alamme nauhoittaa kappaleita tulevaa julkaisua varten. Vielä ei pysty sanomaan milloin tuo äänitekokonaisuus putkahtaisi julkisuuteen, mutta jos sanon, että puolentoista vuoden sisällä se tapahtuu, niin en varmaan paljoa valehtelekaan. Edellisestä meidän studioalbumistahan on jo aikaa (olikos se ”Laulut ja tarinat” vuonna 2007?). Sitä, missä muodossa äänite julkaistaan, ei myöskään pysty vielä sanomaan. Musiikkiteollisuus on elänyt viime vuodet niin suurissa muutoksen tuulissa, että on hankalaa mennä ennustamaan, mikä on tulevaisuuden vahvin musiikin julkaisuformaatti. Vahva veikkaukseni on, että ”old school” -tyylinen CD-levy varmaan ainakin julkaistaan, mutta myös c-kasettia ja vinyylilevyä ollaan heitelty vaihtoehtoisina ajatuksina ilmaan. Ehkä tästäkin ja monista muista asioista kuoro vielä keskenään keskustelee, väittelee, kyseenalaistaa ja lopulta äänestää tulevana viikonloppuna. Menkäähän tekin äänestämään ja peukuttakaa omaa ehdokasta.