30.10.2011

JENGIT JA PORUKAT, SOSIAALISET MEEDIOT JA WANNABEMEMBERIT

Me Semmarit olemme olleet tänä syksynä kahdesta asiasta erityisen tyytyväisiä. Ainakin minun mielestäni. Ensinnäkin olemme huomanneet olevamme iskussa: hienoja keikkoja comeback-hengessä ja taas erikoista venymistä erikoisissa Kiina-kuvioissa. Toinen tyytyväisyyden aihe on ryhmässä vallitseva hyvä meininki ja yhteisfeelis.

Ennen kuin jatkan tuosta, niin tuo sama täytyy todeta faneistamme – kiitos, että olette kannustaneet meitä käymällä keikoilla, erityiskiitokset myös Facebookin fiilistelyistä tykkäämisineen. Olette valitettavasti aiheuttaneet reilusti hyvää mieltä meille!

Mutta niin. Semmarit on porukka, jengi, joukkue, bändi, yhteisö. Meillä on jotakin mahtavaa yhdessä, sakki ja sen seikkailut. Mutta ajattelin muutamalla sanalla ruotia Semmareiden sisällä olevia yhteisöjä tai ryhmiä, joihin itselläni on kosketuspintaa. Ja ehkä vähän niistäkin porukoista, joissa haluaisi notkua mukana, vähän niinku wannabe –paljastuksia siis… Vois verrata siihen, että ”haluaa Sinut kaveriksi”, mut ei o vielä tullut hyväksyntää.

Näistä pikkuporukoista saa kummasti virtaa ja pilkettä silmäkulmaan.

Parhaasta on helepoin aloittaa. Kakkostenorit. Ollaan neroja. Ja samaan aikaan ylivertaisia. Aina askeleen edellä. Mahtavaa olla yksi parhaista ja elää parhaat jutut kakkostenorina.

00100 on semmariyhteisöistä uusimpia, tänä syksynä toimintansa aloittanut hyvän tuulen pääkaupunkiseutunelikko, mie ja kolome muuta nolloo tsadista. Tiimin täydentää yksinäinen ykkönen Ytimestä, Sepi M. Myllyrinne. (iso M tarkoittaa muuten muskaria.)

”Ei pohojanmaalaiset”. Meissä asuu ja ruumillistuu vaatimattomuus, omalaatuisen pohojanmaalaisten itsekehun rinnalle ja vastarannaksi. Jännä piirre tämän yhteisön jäsenyydessä on, että välillä ihan aidosti luulee pohojanmaalaisten olevan jotenkin suomalaisena heimona muita parempi. Toisaalta on turvallista kokea tietämättömyytensä mitättömissä asioissa, jotka kuitenkin on pohjanmaalaisille henki ja elämä.

Paatun, Rumpuklinikan ylipäällikön, ja ”the pikkurunpalipoika” Jullen fiilistelyistä tulee aina hyvälle tuulelle. Oikeastaan on muutenkin aika helppo hymyillä ja muutaman iskun heittää Paatun rummuttelun sekaan, tietoisena, että Jullen rumpu kuuluu vielä vähemmän yhtään mihinkään. Mutta näyttävää, eikä tartte opetella kummalla jalalle ne seitsemän askelta biisin vikakertsissä lähtee.

Mutta niitä paljastuksia. Ehkä päällimmäisenä tulee mieleen Jobon soolokerho ”aina yhden kerran enemmän Kiinassa käyneenä”. Tai Lancia-tiimi, autoista on monta muutakin tallia, mutta Jannella on hieno Lancia. Eikä se edes ole Lancia. Tai iPhonettajat, aijaijaijai… Mäkkiuskovaisten thunderbolthaara! Comebackin Väliaikaroudaajat! ”Jopa kolme Pirkkaa/Koffia” (loppuroudaajien raataessa noppien kanssa)!

Tjoo. Tulee varmaan sanomista tästäkin kirjoittelusta. Jos tästä on aistittavissa jotenkin edes hitunen ylimielisyyttä tms. niin sanotaanko näin, että näinhän sitä sanotaan, että toivottavasti tästä pilkkeestä tarttuu edes hieman hymyä. Liian vakavasti ei kannata ottaa.

Niin ja facebookkiin en tule. Ja tätä viestiä ei ole lähetetty iPhonesta, edelleenkään.

Mutta tykkään, jokaisesta semmarista omana itsenään ja eri rooleissa.

26.10.2011

KIINA STORY!

Takana todella onnistunut reissu Kiinan Xi’aniin ja Pekingiin.

Torstaina aamulla kahdeksan tunnin lento ajallaan Pekingissä ja siellä vaihto Xi’aniin. Odotusta ”vain” 6h, jonka vietämme syöden ja nukkuen lentoaseman viihtyisillä penkeillä. Edellinen melko uneton lento takaa väsymyksen. Uni ei kuitenkaan tule helposti silmään. Tämä ei nimittäin ole Helsinki-Vantaa, joka on valittu joskus maailman parhaaksi lentokentäksi juuri hiljaisuutensa vuoksi. Täällä kuulutuksia tulee koko ajan ja äänentoisto on taattua kiinalaista – ääni säröllä.

Xi’aniin päästyämme tapaamme Jussin ja Jannen, jotka ovat jo muutaman päivän ajan ravanneet haastatteluissa ja neuvotelleet tulevista Kiinan kuvioista.

Illalla ensimmäiset harjoituksemme Xi’an Expo Horticultural-tapahtuman päälavalla lokasauttavat monen suun auki. Olemme odottanet pientä ”kukkajuhlaa”, mutta kysymys onkin valtavasta tapahtumasta, näyttelystä ja ällistyttävän suuresta showsta. Kuin Euroviisut ja Disneyland yhtä aikaa. Otamme tuntumaa lavaan muutamana päivänä ja puitteiden ihmettely jatkuu varsinaiseen esiintymiseen saakka.

”Pettyneinä” illan isännän kyvyttömyydestä järjestää loppugaalajuhlia järjestämme ne itse. Vuokraamme hotellimme yökerhon, ostamme tarjottavaa ja kutsumme sinne gaalassa esiintyneitä henkilöitä. Tämä kaikki alle vuorokauden varoitusajalla. Janne tekee (taas) huikean työn suunnitellessaan bileet, väsätessään ja taittaessaan julisteen. Seuraavana aamuna painetut julisteet ja flaierit ovat bussissamme pällisteltävinä kun ajamme kohti ainoaa turistikohdettamme – terrakottasotilaita.

Illan keikka sujuu hyvin. Yleisöä katsomassa on noin 1500, sekä television ääressä arvioilta 100 miljoonaa ihmistä. Huikeita lukuja. Esitämme kolme laulua, Pant legsin, Zhong guo renin ja kolmannen tilaisuutta varten sävelletyn teoksen. Kyseisen biisin esitys on nähtävillä YouTubessa. Sieltä voi myös lukea kertomuksen biisin synnystä ja muotoutumisesta

Sunnuntaina aikainen herätys ja lento Pekingiin, jossa kuvaukset CCTV:n dokumenttiin, joka käsittelee Euroopan maita. Skandinaaviasta valittu esiteltäväksi maaksi Suomi ja me sen kulttuuriedustajaksi. Kuvaukset tehdään Suomen suurlähettilään asunnossa, joten puitteet hieman edellisestä poikkeavat. Paikalla myös MTV3, joka tekee jutun kuluvan päivän Kymppiuutisiin.

Illalla pari tuntia aikaa seikkailla Pekingissä ja sitten syömään paikkaan, jossa nautimme vajaa vuosi sitten mielestämme yhtä maailman parasta ateriaa.

Maanantaina aamulla lento Helsinkiin, jossa Moby odottaa meitä. Ajo kotiin ja matkan aikana useaan kertaan ihmettelyä – miten tässä nyt näin on käynyt!

19.10.2011

XIAN, PEKING JA KODIN TERRAKOTTASOTILAAT

Portti 38. lähtöselvitys tehty. koneeseen on saanut nousta jo 7 minuuttia, mutta kokeneina Kiinan kävijöinä porukka kuorolaisia istuu vielä nauttimassa lähtömaljaa. Kohta koneessa, mielessä Xian ja Peking. Mielenkiintoinen matka tulossa.

Xianiin etukäteen lähteneet Janne ja Jussi ovat raportoineet niin uskomattomia tarinoita, ettei toisen aallon matkaajat meinaa pysyä nahoissaan. Luvassa on esiintyminen megaluokan kukkagaalassa sekä vierailu tv-showssa, joka esittelee eurooppalaista kulttuuria.

11.10.2011

NYT ON COMEBACKIT SITTEN TEHTY!

10.10.2011

Syksyn kahdeksan keikkaa ovat takana. Harvoin ollaan onnistuttu vetämään niin tasalaatuisia konsertteja putkeen. Mielestämme jokainen konsertti oli tällä kertaa onnistunut riippumatta siitä missä salissa esiinnyttiin. Tuollainen kritiikkipalaveri on ollut aina kotimatkalla bussissa paikallaan, mutta tällä kertaa koko tiimi toimi ensiluokkaisesti ja parannusehdotukset olivat vähissä. Kiitos Martti, Ilmonen, Käppi, Nestori, Jyrki, Eero ja Sepi! Kiitos katsojille, joita taas oli paikalla sankoin joukoin!

Tämän virallisen kiitospuheen jälkeen on sitten syytä ottaa tämä epävirallinen lista, jossa Semmareiden juoksukerho listaa kiertuepaikkakuntien parhaat lämmittelymaastot. Arviointiin vaikuttaa toki Reimalta liiennyt aika. Yleensä lenkit tehtiin tasavauhtisina ja kevyinä 35 min- 60 min mittaisina ja niitä höysti kevyt kettuilu- ja kilpailutilanne. Juoksukerho oli pettynyt lämmittelyyn käytettyyn aikaan, minkä takia jyvät eivät erottuneet akanoista. Juoksusää vaihteli auringonpaisteesta vesisateeseen. Sää ei vaikuttanut arviointiin. Ainoastaan maisemat ja miellyttävä maasto.

1. Savonlinna (saaressa)
2. Kokkola (mahtava pururata)
3. Kuusankoski (hieno tehdasympäristö puutaloineen)
4. Warkaus (luontopolku)
5. Oulu (puutalokortteli)
6. Seinäjoki (tasaista)
7. Pori (kadunkulmia)
8. Vaasa (ei lenkkiä)

Terv. Tuomo, Kuusankosken testikisan nopein.

27.9.2011

COMEBACK IS BACK!

Tällä viikolla siitä tulee totta: aito ja oikea semmarikiertue halki Suomen rävähtää käyntiin pitkästä aikaa. Tänään pitää käydä avaruusasemalla tekemässä yleiskatsaus ja tarkistamassa ainakin Moby-raketin jäähdytinnesteet. Ehkäpä pieni koelentokin olisi paikallaan, jottei paluumme Vaasan kamaralle päättyisi jonnekin tänne ilmakehä III:n pohjoispuolelle.

Alkusyksy on mennyt uutta materiaalia työstettäessä. Comeback-kiertue on leijunut koko ajan ajatuksissa taustalla kuin kaukainen tähti, jonne lopulta lennämme. China-touhut pyörivät myös mielessä, mutta kuviot siellä ovat yhtä arvoituksellisia kuin itse avaruus. Senpä takia tuntuukin nyt aivan erityisen hyvältä palata kaikkiin tuttuihin, kivoihin kaupunkeihin ja saleihin: semmarikeikka on jaettu ilo – kiva tehdä yhdessä, kiva saada antaa jotakin ainutlaatuista, kiva tuntea maagista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta kuulijoiden kanssa!

18.9.2011

SYYSTOHINOITA

Semmaritoiminnassa on paljon visioita liikkeellä juuri nyt. Tehdään uusia biisejä,  sävelletän, sovitetaan ja opiskellaan.  Valmistellaan Comeback-kiertueen jatkorundia. Kiinassakin lähdetään taas mahdollisesti käväisemään parilla keikalla heti lokakuussa.

Kuten Reima edellisissä kuulumisissa mainitsi, pari viikkoa sitten laulettiin taas kerran Jyväskylän uusien opiskelijoiden iltamissa. Tuosta on pakko mainita pari sanaa lisää. Kertakaikkisen hienot fiilikset jää poikkeuksetta tuosta jo pitkäksi perinteeksi muodostuneesta rutiinista. Erilainen tunnelma syntyy seuraavasta kattauksesta: 1) Keikan aloittaa Jyväskylän yliopiston rehtorin juhlava tervetuliaispuhe. 2) Yleisönä toimii n. 700 päinen keskiarvoltaaan 20 vuotias yleisöjoukko ja 3) Vain harvalla katsojalla on aikaisempaa kokemusta semmarimusiikista tai-konsertista. Nykyään pääsemme vain harvoin keikkatilanteeseen jossa voimme totaalisesti yllättää yleisöä ja nauttia yleisön aidoista reaktioista. Jossain vaiheessa konserttia yleisölle syntyy oivallus että tässä ei nyt esiinnytkään ihan tavallinen mieskuoro. Parhaimmillaan tämä elämys palkitaan keikan lopussa meidän Semmareiden näkökulmasta extra annoksella endorfiiniä.

Kiitämme lämpimästi Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallista yli 20 vuotta kestäneestä yhteistyöstä. Tämä vuosi oli viimeinen yhteistyövuotemme näissä merkeissä. Aino Sallinen jää siis keväällä 2012 hyvin ansaitulle eläkkeelle. Toivottavasti myös tuleva rehtori arvostaa toimintamme ja yhteistyö yliopiston kanssa jatkuu myönteisissä merkeissä.

T: Pasi P ykköstenoreista

6.9.2011

SEMINAARINMÄELLÄ

Tänään Semmareilla on esiintyminen Jyväskylän yliopiston uusille opiskelijoille päärakennuksen Juhlasalissa. Näin Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallinen haluaa toivottaa uudet opiskelijat tervetulleeksi. Konsertista on tullut jo perinne. Se on hieno tunnustus Semmareille. Itse aloitin opiskelut Jyväskylän yliopistossa vuonna 1986 ja Seminaarinmäen Mieslaulajat perustettiin vuonna 1989. Tänään monet opintonsa aloittavat (yleisössä) ovat syntyneet vuonna 1992 – niin se aika kulkee.

Tulevana viikonloppuna meillä on myös harjoitukset. Nekin ovat Jyväskylän yliopiston kampuksella Semmareitten kotisalissa, Vanhassa Juhlasalissa. Harjoittelemme uutta ja Comeback-kiertueen ohjelmistoa. Hieno viikonloppu tulossa kauniilla ruskaisella Seminaarinmäellä.

Aurinkoista syksyä!

28.8.2011

LAULUJA SYNNYTTÄMÄSSÄ

Laulut ovat vekkuleita kavereita. Etenkin silloin kun niitä ei vielä ole. Joskus laulu tulee päähän kerralla, eikä sitten meinaa pois lähteäkään. Sanat tai sävelet kiertävät kehää vähintään niin kauan, että ne saadaan paperille tai koneelle. Jotkut laulut vaativat vuosien kypsyttelyä ja hiomista. Toiset taas tupsahtavat muutamassa minuutissa valmiina tarjottimella. On ne toki silloinkin viitsittävä kirjata ylös. Itselle ei lauluja tipahtele kovin nopeaan tahtiin. Useimmiten niitä on työstettävä. Toisaalta kuitenkin työstäminen tapahtuu monesti päässä ja itse kirjoitustyö saattaa käydä hyvinkin nopeasti.

Laulujen hienous on usein kuulijan korvassa tai miksei myös silmässä. Ainakin kun on kyse pop-kuninkaiden ja –kuningattarien listahiteistä. Tai populaarimusiikkia harjoittavasta mieskuorosta. Viikko sitten uusien semmari-kappaleiden äänestystilaisuudessa muisteltiin myös kuoron vanhoja euroviisuja. Todellisuudessa laulujen hienous taitaa näkyä parhaiten ihmisen mielessä ja mielikuvituksessa. Esim. teos nimeltään ”Kukkolaulu” (tai ”Laula kukko”, miten vaan) meni aikoinaan äänestyksessä läpi, ilman että siinä oli lainkaan säveltä tai sanoja. Oli vaan ajatuksia rytmistä ja koreografiasta. Tai itse asiassa koreografiastakaan ei tainnut olla ajatusta, ainoastaan mahdollisesta koreografian tekijästä. Hyvä teoshan siitä sitten tuli.

Viimeisimmässä äänestyksessä jäi taas monta hyvää viisua rannalle, eikä niitä tulla koskaan ainakaan semmari-konserteissa kuulemaan. Joskus onkin ollut puhetta, että voisi omaan käyttöön tai mikseipä vaikka nettisivuille laittaa näytteitä tästä ”tuhkaluukusta”, jossa makailee varmasti satoja konserttiohjelmistoon pyrkineitä lauluja. Saapa nähdä, josko tuhkaluukku joku päivä aukeaa.