8.9.2012

MUSAMARATON

Tänään kolme kuorolaista osallistui Jyväskylässä järjestettyyn Finlandia maratoniin ja sen Musamaraton tapahtumaan. Juoksuharrastus on näytellyt koko historiamme ajan merkittävää roolia lämmittelyrituaalina jalkapallon lisäksi. Varsinainen harrastushuippu osui vuoteen 2002, jolloin yli puolet kuorolaisista juoksi Tukholman maratonin. 90- luvun lopussa osallistuimme pienemmällä ryhmällä vastaavaan tapahtumaan ja koko porukalla Jukolan viestiin. Taisi siinä olla mukana muutamat Rockfutiksen SM-kisatkin.

Nämä jutut ovat niitä joukkuehengen ja esiintymiskunnon tärkeitä tukijalkoja. On kiva mennä keikalle kun kaverit on iskussa. Tällaisena perinteisen tyylin eli diagonaalityylin hiihtäjänä näkee urheilun kovin kapeana suorittamisena. Kello ja räkä poskella -meininki on jotenkin lähellä sydäntä. Liikutun edelleen vanhoista Virenin, Vasalan, Miedon ja  Myllylän maaliintuloista. Jukka Keskisalon Em- kultayllätys tuo kylmät väreet. En väheksy mitään muutakaan kuntourheilutapaa. Nykyään kuorossa tämä repertuaari on laajentunut hirvittävästi. Tärkeintä, että oma juttu löytyy.

Niistä tuloksista vielä. Paikalla oli myös hiihtäjälegenda Harri Kirvesniemi, mutta tällä kertaa valmennustehtävissä. Itselläni pää oli jokseenkin vinossa loppumatkassa. Ajattelimme poikien kanssa  katsastaa kaikki kolme tarjolla ollutta matkaa.

Mikko Miettinen ykköstenori 10 km noin 47 minuuttia

Tuomo Rannankari ykköstenori 21 km noin 1 h 47 minuuttia

Joel Linna kakkosbasso 42 km noin 3 h 53 minuuttia

Olemme iloisia ja onnellisia. Kaksi mitalia meni ykköstenorille!

Tuomo

5.9.2012

PERINTEITÄ JA UUSIA TUULIA

Eilen tiistaina 5.9. esiinnyimme jo perinteeksi tulleessa konsertissa Jyväskylän yliopiston uusille opiskelijoille. Yliopiston rehtorilla on tapana ottaa uudet opiskelijat vastaan tarjoamalla heille Semmareiden konsertin. Tämä perinne on varsin mieluisa tehtävä meillekin. Harvoin pääsemme yhtä miellyttävään tilanteeseen salin ollessa lähes täynnä opiskelijoita, joilla ei välttämättä ole minkäänlaista aikaisempaa Semmaritaustaa. Tällaiselle ”neitseelliselle” yleisölle esiintymisessä voi nauttia itsekin yllätyksistä joita he kokevat ensimmäistä kertaa. Lopputulos on onneksi edelleen ollut se, että saamme tästä mukaamme runsaasti uusia faneja tahi vähintäänkin lavashowtamme arvostavia tuttavuuksia. Tämä konsertti oli sikälikin erityinen että konsertissa oli ensimmäistä kertaa yliopiston uusi rehtori Matti Manninen. Toivottavasti yhteistyömme jatkuu edelleen yhtä saumattomasti uuden rehtorin kanssa kuin mitä olemme kokeneet Aino Sallisen rehtoriuran aikana.

Konsertin jälkeen Jyväskyläläinen rap-ryhmä rakensi uutta Jypinkylä 3- biisiään ja videon taustalle on kerätty jälleen runsaasti eri alan Jyväskyläläisiä vaikuttajia ja ilmiöitä. Tulevassa Jypinkyä 3-biisissä siis vilahtaa myös Semmareiden komea joukko. Vaikka itsekin olemme joskus musiikissamme sivunneet myös tätä musiikin suuntausta, oli mukava tutustua aidon rap-ryhmän puuhasteluihin. FP on nopeasti noussut Jyväskylässä legendaariseen maineeseen Jypinkylä-musiikkivideoillaan. Odotamme mielenkiinnolla muutaman viikon kuluttua Youtubessa julkaistavaa musiikkivideota.

T: Pasi P. yköstenoreista

27.8.2012

MIKSI MIES LAULAA?

”Motivaatio on aivan pohjalla. Lopettaminen on vakava vaihtoehto. Vielä muutama veto ja sen jälkeen kolmen viikon täyslepo. Jatkaminen ei todellakaan ole automaatio.”

Suunnilleen näillä sanoilla keihäänheittäjä Tero Pitkämäki purki tuntojaan sunnuntaisen Kalevan kisan jälkeen. Motivaatio on hukassa ja urheileminen huipulla tuntuu turhalta. Tyhjyys on tila, joka ehkä kuvaa tunnelmaa sanojen takana.

Palautuu mieleeni tutkimus, jonka vähän yli vuosikymmen sitten teimme yhdessä Niemistön Antin kanssa aiheesta Miksi mies laulaa? Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät motivoivat yksilöä harrastamaan laulua Seminaarinmäen Mieslaulajissa.

Selvisi, että ystävät ja ryhmän jäsenyys olivat suurimmat motivoivat tekijät harrastamisessa. Muita tärkeitä motivoivia tekijöitä olivat mm. laulamisen tuottama mielihyvä, omien kappaleiden tekeminen, mahdollisuus luovaan toimintaan, esiintyminen, suosio ja yleisön antama positiivinen palaute. Yhteistä kaikille ryhmän jäsenille oli läheinen suhde musiikkiin.

Ilmeiseksi tuli kuinka tärkeää yksilön sisäinen motivaatio ja sitoutuminen oli ammattimaisen harrastamisen jatkuvuuden kannalta. Sisäisen motivaation määrää taasen lisäsivät kyvykkyyden kokemukset, omalla lahjakkuusalueella saatu positiivinen palaute, yksilön kunnioitus, tuki ja mahdollisuus vaikuttaa asioihin.

Mitäkö yhteistä sitten on huippu-urheilulla ja Semmareilla? Sitä minä vain aavistelen, koska urheillut olen intohimoisesti ainoastaan vakavalla leikkimielellä ja monesti silloinkin penkin puolella. Uskoisin kuitenkin, että yksilön ajoittaiset elämäntilanteesta, mielialasta, liiallisesta kuormittumisesta tai joistain muista raskauttavista syistä aiheutuvat motivaatio-ongelmat kuuluvat molempiin lajeihin. Suuri intohimo ja panostus tekemiseen saattaa viedä joskus sekin jostain selittämättömästä syystä aallonharjalta uppeluksiin. Ainakin hetkellisesti pitää olla huonompia hetkiä, jotta voi olla myös todellisia huippukokemuksia?

Semmarienkin historiassa on yksilötasolla noita aallonpohjia silloin tällöin koluttu. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että ne jotka ovat takaisin riviin nousseet, ovat tehneet sen entistä vahvempina ja uljaampina. Uuteen kukoistukseen puhkeaminen on tapahtunut mitä moninaisempien prosessien kautta. Yhteisön ja perheen tuki tuskin on ainakaan ollut haitaksi. Tärkeäksi nousee varmasti myös yksilön päänsisäinen tunne tekemisen vapaaehtoisuudesta. Mahtavaa on joka tapauksessa ollut huomata, kuinka yksilöiden positiivinen innokkuus on nostanut myös koko yhteisön itsetuntoa ja yhteishenkeä.

Miksi Mies heittää? Siinä kysymys, johon toivottavasti löytyy vastaus. Vastaus, joka mahdollisesti saa keihään ja miehenkin uuteen lentoon. Tsemppiä Tero!

Miettis Mikko

20.8.2012

LÄHTEEKÖ ÄÄNTÄ

Olen ollut aina maltillinen liikkuja. Liikunta on ollut kivaa, mutta siihen ryhtyminen on toisinaan ottanut koville. Semmareissa on useita ”ylemmän” tason harrastajia ja uskon, että he saavat liikunnasta jonkinlaista energiaa, jota minä en juuri koskaan ole tuntenut saavani.

Nyt töiden jälleen alkaessa olen päättänyt pyöräillä töihin. Josko pääsisin nauttimaan tuosta salaisesta energiavirrasta minäkin. Luulisin, että reilun 20 kilometrin päivittäinen pyöräily versus Vespan päällä istuminen riittäisi tuomaan esiin energiaeron.

Itse asiassa ero näkyi jo kolmen päivän jälkeen. Viikonloppuna nauhoitimme uutta levyä. Pyöräilin studiolle. Paikan päällä treenasimme ensin uutta levylle tulevaa biisiä ja sitten nauhoitimme siitä muutamaan oton. Aina treenatessamme olen laulanut biisiä hennolla otteella ja ylä-ääniin pääseminen on ollut työn takana. Nyt yksinkertaisesti tuuttasin hirveällä äänenpaineella. Tuntui, että ääntä vain lähtee kuin pienestä kylästä. Olipa jopa hieman nousuhumalainen olo – hyvänolon tunne.

Jos kolmen päivän pyöräilyllä on mahdollisuus saavuttaa tuollainen määrä energiaa, niin mitä tuleekaan tapahtumaan syksyn kuluessa.

Uudesta biisistä tulee muuten hieno pläjäys.

4.8.2012

KESÄ 2012.

Mitä ensimmäisenä tulee mieleen, kun palaan ajatuksissani tämän kesän keikkoihin? Nauru! Tupu-Hupu-Lupu -tyylinen hervottoman jutun jatkaminen iltanuotiolla jossain päin Suomea, röhönaurut Mobyn sohvalla kesäyössä ja taustalla laulavat takapenkin pojat  kitaroineen. Tai yleisön iloinen naurunremakka, kun lavalla onnistutaan (tai epäonnistutaan)…

Toisena tulee mieleen hiki! Poskien tulikuuma hehku futiskentällä, silmiä kirvelevä virta hiusrajasta alas ja selkää pitkin lavalla, kostean puhdistava hiki rantasaunan hämärässä…

Kolmantena tulee mieleen kiitollisuus. Etuoikeutettu olo, että saa kiertää Suomea ja vähän maailmaakin laulellen ja nauraen, välillä myös haudanvakaviakin jutellen, parhaiden ystäviensä kanssa.

Pisteenä iin päälle tulette te ihmiset, jotka tulette meitä katsomaan ja kuulemaan. Monet teistä ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi; ilahdutatte ja yllätätte meitä läsnäolollanne milloin missäkin, saapuen kovalla asenteella aina uudestaan ja uudestaan katsomoon.

Kiitos ja halaus. Hyvää kesää!

Turkka

15.7.2012

UBUNTU

Suomessa on juuri meneillään vilkkain kesätapahtumasesonki – Savonlinnan Oopperajuhlat, Kaustinen, Kirmot, Jyväskylän Kesä, Ilosaarirock, Kihveli Soikoon, Pori Jazz, Kuhmon Kamarimusiikki, Multiaista Satoa… ja monia monia muita tapahtumia. Yhdessäolo ja yhdessä tekeminen saa ihmiset liikkeelle, osallistumaan tapahtumiin ja järjestämään tapahtumia. Aiemmissa Semmarikuulumisissa Jyrki ja Joel kehuivatkin kilpaa festivaalitunnelmia Imatralla, Rutalahdella ja Perhossa. Varsinkin Rutalahden Nuorisoseuran väen toiminta on hyvä esimerkki yhdessä toimimisesta ja talkoohengestä, kuinka toinen ihminen antaa toiselle virtaa, ideoita ja saa toimimaan yhteiseksi hyväksi. Näin Semmaritkin parhaimmillaan toimii. Nelson Mandela kirjoittaa Richard Stengelin kirjassa Mandelan tie: ”Afrikassa on käsite, joka tunnetaan nimellä ubuntu – syvä tunne siitä että olemme ihmisiä vain muiden ihmisten ihmisyyden kautta ja että jos haluamme toteuttaa mitään tässä maailmassa, se tapahtuu yhtä paljon muiden ihmisten työn ja saavutusten kautta kuin omiemme. Ihmiset saavat toisiltaan voimaa, meidän parhaat puolemme kehittyvät epäitsekkäässä kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa.” Hyvää kesää muiden ihmisten kanssa,   -Reima-

9.7.2012

KESÄKEIKKAILUA

Joel jo aiemmin tunnelmoi Rutalahden Letkaliiterin idylliä. Pari muuta keikkaa viime viikolla oli Imatran Big band festivaaleilla ja Perho-päivillä.  Retki kokonaisuudessaan oli erittäin onnistunut. Ihmisiä oli joka paikassa runsaasti, puitteet hienot ja kuoro hyvässä keikkakunnossa. Kesäretkien hienoutta on varmasti joka vuosi hehkutettu, mutta taas kerran voi sanoa, että kannatti lähteä! Spontaanit uimaretket, futis, kesäillat, ruokailut uusissa paikoissa ja monitasoiset keskustelutuokiot olkoot esimerkkeinä juhlahetkistä. Unohtamatta tietenkään porukan koossa pitävää voimaa, eli laulua ja esiintymisiä! Imatralla festaritunnelma oli korkealla ja tuttuun tapaan järjestelyt taas huippuluokkaa. Backstagelta bongattiin myös muuan Macy Gray, jonka seuraavana päivänä olleeseen esitykseen olisi myös kuorostamme löytynyt halukkaita kuulijoita.  Perho-päivillä rekkalavamme toimi esiintymisalustana ja kesäilta Keski-Pohjanmaalla oli varsin mieluinen. Mikäli haluaa nauttia pidemmän kaavan lounaan, niin Perhossa sekin onnistuu. Kaksi kuorolaista nimittäin odottivat pizzan valmistumista 1 1/2 tuntia. Tämä ei sen suuremmin haitannut, sillä sen avulla pojat välittyvät äänenavaukselta…:) Nyt pari viikkoa leppoisaa kesän viettoa ja kohti uusia seikkailuja! Kiitos kaikille keikoilla olleille!!

6.7.2012

KAIKKI TOIMII

Moottorisahalla pölkky oikean pituiseksi. Talkoolaisia saapuu traktorilla paikalle. Pyttipannumestari on höystänyt teoksensa ohralla. Mikä tärkeintä: pyttipannua on tarjolla riittävästi. Sämpylät oli leivottu spelttiin. Kesähattuun sonnustautuneet hymyilevät makkaranpaistajat somistavat orressa roikkuvia kukka-amppeleita edustuskuntoon. Kesäilta on kaunis kuin morsian. Keltaisiin huomioliiveihin sonnustautuneet järjestyksenvalvojat ohjaavat autoja viereiselle pellolle, koska varsinainen parkkipaikka on jo täynnä. Paikalle on saapunut Punaisen ristin ensivasteryhmä, koska lippuja on myyty yli 500. Esitys on valmis alkamaan. Esiintyjät vaikuttavat hyvätuulisilta ja yleisö hymyilee kilpaa auringon kanssa. Äänentoisto toimii, rekkalava toimii, väliaikatarjoilu toimii. Kaikki järjestelyt toimivat. Kiitos korvaamattomalle Ilmosen Timpalle ja Rutalahden nuorisoseuralle.

Semmareiden rekkakeikka torstaina 5.7.2012 Rutalahden Letkaliiterillä on jättänyt lähtemättömän muistijäljen kuorolaisten mieliin. Tätä iltaa kelpaa muistella ja tästä saa voimaa, kun marraskuussa sataa pimeyden keskellä vettä.