Kuulumiset

27.6.2012

JALKAPOTKUPALLOILUA

Monet ovat varmasti huomanneet, että jalkapallon EM-kisat ovat meneillään ja viimeisimmät ratkaisupelit ovat enää jäljellä näistä turnajaisista. Jalkapallokisoista ja peleistä on monenlaisia mielipiteitä; osa seuraa kaikki pelit tarkasti analysoiden, toiset katsovat pelejä lähinnä niiden viihdearvon takia ja osaa taas ei voisi vähempää koko turnaus kiinnostaa. Meillä Semmareissa löytyy varmaan näihin kaikkiin kategorioihin ihmisiä, eli pelit joko kiinnostaa paljon, jonkin verran tai ei yhtään.

Kesäkeikkojen yhteydessä jalkapallon, tai potkupallon (jota nimitystä vanhempi kansa vielä saattaa käyttää jalkapallosta) pelaaminen on omasta mielestäni yksi mukavimmista tavoista alkaa virittäytyä illan keikkaa varten. Lämmittelypeleissä pelailee yleensä noin puolet kuorolaisista. Kuitenkin kesällä pelaajajoukkioon liittyy usein sellaisia kuorolaisia, jotka eivät muiden keikkojen yhteydessä niin usein välttämättä peliin jouda tai halua liittyä (keksivät muka parempaa tekemistä). Nämä ”siirtoajan umpeuduttua” mukaan tulleet pelaajat kyllä tekevät pelistä kaksin verroin mukavampaa. Kun on enemmän pelaajia, eikä tarvitse juosta koko ajan veren maku suussa on myös enemmän pelikuviomahdollisuuksia. Usein myös nämä harvemmin pelaavat vahvistukset hämmästyttävät meitä muita taituruudellaan ja tempuillaan, ja saavatkin voimakkaita kehotuksia liittyä useimmin potkupalloporukkaan.

Ulkopuolisen silmin pelimme, joka etäisesti näyttää jalkapallolta, saattaa lähemmin tarkasteltuna näyttää lähinnä säälittävältä potkupalloilulta. Jota se kyllä toisinaan onkin, mutta välillä se saattaa jopa muistuttaa jalkapalloksi kutsuttua peliä. Usein tällaisten suurten jalkapalloturnauksien yhteydessä, joku nokkelakinttu-kuorolainen on opetellut TV:stä futis-kikan, jota hän sitten käyttää ja hämmästyttää pelitovereitaan suurten (kateellisten) huokailujen ja kohahdusten saattelemana.

Joukkueiden jakoperusteina meillä on päädytty monenlaisiin ratkaisuihin. Perinteiset tenorit – bassot tai 1 stemma – 2 stemma jaot ovat vaihtuneet myös kepeän kesäisesti; tyhmät vs. viisaat, laihat vs. lihavat, lihavat vs. läskit, pitkät vs. pätkät, saksalaisella autoilevat vs. muut, japanilaisella autoilevat vs. muut yms. Pohjanmaalla keikkaillessa täytyy toki pelata yksi peli POHOJANMAANLAISET vs. muut/savolaiset. Kerran ollaan jopa sorruttu koulumaailmasta tuttuun huutojakoon, mutta tämä jakamistapa aiheutti kuoromme sisällä valtaisia lähes ylitsepääsemättömiä traumaattisia kokemuksia ja toi varsin monella mieleen ikäviä muistoja koulumaailmasta. Pelin jälkeen halukkaat saivat kriisiapua MOBYN sisällä ja traumaattinen kokemus jaettiin ystävien kanssa toisillemme lohdutuksen olkapäätä tarjoten. Yhteistuumin päätimme, ettemme enää koskaan käyttäisi kyseistä jakotapaa joukkueiden valinnassa.

Palaan vielä hetkeksi edellisten jalkapallon EM-kisojen aikoihin, melko tarkalleen päivälleen neljän vuoden taakse. Olimme olleet Saksassa keikalla ja Suomeen palattuamme menimme Rovaniemelle keikalle, sieltä taasen menimme Imatralle keikalle. Luonnollisesti nämä Suomen keikat aiheuttivat melko paljon bussissa istumista. Rovaniemen keikan jälkeinen päivä oli varattu siirtymiseen lähemmäksi Imatraa ja tuolloin ei ollut keikkaa ollenkaan. Aikataulullisesti ei ollut siis kiirettä, muuten kuin jalkapallon EM-kisojen finaalipeli lähetettiin samana iltana. Meidän piti siis ehtiä Rovaniemeltä päivässä Rantasalmen kupeessa olevaan ”Järvisydän” nimiseen paikkaan yöpymään ja katsomaan tuota EM turnauksen finaalia. Tuo bussimatka joka tuona päivänä tehtiin, on kyllä jäänyt minun ja varmasti monen muunkin kuorolaisen mieliin yhtenä hauskimmista bussimatkoista ever!Nauroimme suurimman osan matkasta melkein vedet silmissä, kaikille tyhmille jutuille, ja niitä kyllä riitti ihmeen hyvin noinkin pitkälle matkalle. Lauloimme mm. maakuntalaulut, Seurakunnan punaisen veisukirjan, isänmaallisia lauluja, rakkauslauluja ja eksyi listalle myös muutama ”aikuiseen makuun” suunnattu ralli. Kaikki tämä ja monta muuta hauskaa juttua tuli matkan aikana koettua ja naurettua. Illalla meitä odotti Järvisydämessä valmiiksi lämmitetyt rantasaunat ja mahtava järvinen kesämiljöö. Ravittuina ja saunanpuhtoisina saatoimme alkaa jännittämään EM-finaalia Espanja – Saksa. Ja Espanjahan sen voitti. Kukahan voittaa tänä vuonna? Oma veikkaus: Saksa.

 

Uski – alemman keskikentän vasemman puolen vähemmän puolustava paitsioasemassa oleva hyökkääjä

Jaa:

20.6.2012

KESKIKESÄN TAIKAA

Kyllä kesä on sitten ihanaa aikaa. Kohta on juhannus. Yö on lyhimmillään ja päivä pisimmillään.

Pari viikkoa sitten Sallisen Ainolle esittämässämme laulussa kyseltiin, että missä kaikki loppuu ja alkaako uudelleen. Meillä opettajaihmisillä pitkä 10kk mittainen rupeama loppuu aina kesäkuun alkuun Suvivirren myötä ja alkaa uudelleen taas elokuussa. Kevään aikana voimavarat ehtivät käydä monilla melko vähiin ja välillä käy mielessä, että milloin tämä loppuu ja jaksaako alkaa taas uudelleen. Mutta onneksi väliin jää kesä. Ja kesäloma, siinä on taikaa. Mitä kummaa ihmiselle tapahtuukaan. Duracelit alkavat latautumaan, stressi unohtuu, otsarypyt tasoittuvat ja suunpielet kääntyvät ylöspäin. Mieleen alkaa palailemaan hyviä muistoja menneestä kouluvuodesta ja mukavista oppilaista, ja hiljalleen alkaa punoa uusia hauskoja juonia seuraavan vuoden varalle.

Kesä on myös kuorollemme spesiaaliaikaa. Kesäkeikkoja odottaa aivan erityisellä innolla. Ne ovat useimmiten ulkoilmassa, festarityyppisissä tapahtumissa. Yleisö on mukana hyvällä meiningillä. Bäkkäreillä on letkeä tunnelma, saa syödä grilliruokaa ja tavata muita esiintyjiä. Koko porukalla on uutta virtaa ja jekkuja takataskussa. Keikkapaikkojen väleillä Moby Dick lipuu läpi vehreiden maaseutujen ja pysähtyy välillä järvien ääreen virvoittamaan futiksen tai rantalentiksen hiostuttamia kuorolaisia.

Hyvää juhannusta ja tervetuloa Semmareiden taianomaisille kesäkeikoille heinäkuussa!

Jaa:

11.6.2012

JÄÄHYVÄISET AINON AJALLE

Semmareille rakkaan Jyväskylän yliopiston pitkäaikainen ja pidetty rehtori Aino Sallinen vietti viime viikolla eläkejuhlaansa yliopiston päärakennuksessa. Me semmarit saimme suuren kunnian käydä tervehtimässä Ainoa muutamalla laululla sekä toivottaa mukavia ja hyvin ansaittuja eläkepäiviä! Toki muistimme rehtoria myös lahjalla – pullollisella Semmareiden nuoruudenlähteen vettä – tulevaisuuden varalle.

Aino Sallisen pitkä rehtorikausi kattoi lähes koko semmarihistorian ja hänet on aina kutsuttu kunniavieraana seuraamaan kuoromme uusia ohjelmistoja. Hän onkin ollut aktiivinen konserttivieras, eikä enää säikähdä pöllöimpiäkään semmarijuttuja. Sensijaan itseä hieman ujostutti ojentaa rehtorille Nuoruudenlähteen vesipullo ylävartalo paljaana, kun huomasi Ainon vieressä istuvat maamme kaksi aiempaa Tasavallan Presidenttiä. Toivottavasti hyvän maun rajaa kuitenkin osattiin lähestyä ylhäältäpäin.

Yliopiston puolelta Aino oli meille semmareille lämmin äiti-hahmo ja hän positiivisuudellaan kuoroamme kohtaan mahdollisti meille monia mukavia hetkiä rakkaan harrastuksen parissa. Kiitokset vielä koko kuoron puolesta Ainolle- kannustavalle ja rohkealle edelläkävijälle- pohjoismaiden ensimmäiselle naispuoliselle yliopiston rehtorille!

Rehtorin eläkejuhlasta kuoromme siirtyi kapteeni Saarikosken ohjastamana MOBY-bussilla Seminaarinmäeltä toiseen rakkaaseen paikkaan, Pylkönmäelle, Linnan suvun savusaunan leppeisiin tuoksuihin. Tämä vuotuinen suunnittelu-kokous-

virkistymis-visiointiretki on paikka, jossa saamme aina palata takaisin juurille. Mitä kuuluu? Miksi laulan semmareissa? Mitä odotan harrastukselta ja mitä haluan kuoron eteen tehdä?  Nämä kysymykset monine puheenvuoroineen ja ajatuksineen ovat vuosi vuodelta johdatelleet joukkoamme kohti uusia tuulia, rohkeita linjavalintoja, taloudellisia riskejä ja muutaman kerran jopa katastrofinkin partaalle -ja sieltä ulos.

Tällä kertaa puheenvuorojen sävy oli poikkeuksellisen positiivinen. Ehkä sitä voisi kuvata myös sanalla kiitollinen. Useita kertoja kuuluivat sanat ”on hienoa saada kuulua tähän joukkoon” , ”mistä olisinkaan jäänyt paitsi, jos en olisi päässyt kuoroon mukaan”, tai ”kuoro nostaa minusta esiin positiivisia puolia -en olisi sama mies ilman yhdessä vietettyjä vuosia” . Luovassa mielessä ajattelisin, että keskustelu oli tyyliin ”tyyntä myrskyn edellä”; uusia juttuja, uusia biisejä, odottavaa tunnelmaa.

Varmaksi tiedoksi ”Pylkönreissusta” jäi se, että luomisen vimmaa ja hulluutta yhdessä tuntemattomaan astumiseen löytyy joukkomme jokaiselta jäseneltä. Osalta rankasti ja joiltakin tosi rankasti! Joku visionääri on tehnyt lujasti kotitehtäviä uskoen asiaansa ja pian saattaa jotain aivan uutta olla oven takana. Näin se menee!  Uusia ajatuksia ja mahdollisia suuntia on paljon ja niistä ollaan jälleen pikkupoikamaisen innostuneita. Kesä haudutellaan ajatuksia, kuivatellaan ruutia ja heitetään muutamat keikat. Syksymmällä taas iskee kipinää, kun kohdataan! Porukassahan taitaa  muhia -ettenkö sanoisi –  ISO JYTKY!

Jaa:

2.6.2012

KESÄN KUUMIN KUVAKISA ON ALKANUT!

Olipa kerran Kiinassa kaksi salskeaa kuoropoikaa. Yllättäen urhot ajautuivat vertailemaan lihaksiaan. Siitä se sitten lähti, pojat päättivät järjestää kisan, jolla visainen kysymys ratkaistaisiin:

Kumpi onkaan ihanampi?! Kumpi on upeammassa rantalaulukunnossa?!

Semmarit-ryhmän facebook-sivuille on ilmestynyt pari upeaa miesvartaloa kaikkien teidän arvosteltavaksenne. Se, joka saa juhannusviikon maanantaihin klo 12 mennessä enemmän tykkäyksiä, julistetaan viralliseksi

SEMMAREIDEN MR. RANTAPOIKA 2012:ksi!

Liity Semmarit-ryhmään facebookissa ja äänestä jompi kumpi lauluatleetti voittajaksi:

http://www.facebook.com/media/set/?set=oa.10150992302160132&type=1

Jaa:

28.5.2012

PIENVILJELYÄ

Meinasin tänään käydä Jyväskylän kaupungilta vuokraamallani aarin kokoisella maapläntillämme laittamassa perunat peltoon. Olen harrastanut kesäistä pienviljelytoimintaa jo kolme vuotta ja vuosi vuodelta alkaa homma sujua paremmin ja paremmin. Yhä useampi kasvilajike päätyy oikeasti ruokapöytäämme. Viime kesän suuri onnistuminen oli sipulit. Oli mahtava käydä nyhtämässä sipulit suoraan pellosta uusien perunoiden ja sillin kaveriksi.

 

Perunoiden kanssa on sitten ollut vähän vaikeampaa. Kasvamista saa odotella pitkälle syksyyn. Nostovaiheessa pettymys on suuri, kun eivät sitten näytäkään kaupan perunoilta.Vetisiä ja rupisia. Kyseessä on varmaankin taitamattomuus sekä itse työssä, että lajikkeen valinnassa. Olisikin hienoa saada semmaripostiin vihjeitä siitä, miten perunat saisi nostettua aikaisemmin ja mikä lajike toimii parhaiten. Jospa sitten useampikin meidän pojista saisi kipinän tähän jaloon kamppailulajiin. Nyt on kokeilussa Arielle –niminen lajike. Pussin kyljessä sanotaan, että ”aikainen varhais- ja syysperuna”. En tiedä, miten voi olla samaan aikaan varhais- ja syysperuna…

 

Perunat liittyvät Semmareidenkin historiaan siten, että eräänä kuumana alkukesän päivänä olimme lähdössä keikkamatkalle jonnekin Etelä-Suomeen. Silloin porukassamme lauloi vielä esim. Helsinki-Vantaa kappaleen mainion sovituksen taiteillut Alasen Mika –eli Miksu. Joku oli saanut käteensä päivän Keskisuomalaisen, jossa Miksu antoi torihaastattelussa lausuntoja eri perunalajikkeista. Suosikikseen hän mainitsi puikulaperunan. No, siitä riitti hauskaa vinoilua koko reissun ajaksi…tai oikeastaan juttu puikulaperunoista pompsahteli esiin vielä vuosia myöhemminkin – aina sopivissa yhteyksissä. Luotan siihen, että tässä vaiheessa uraa bändin pojat suhtautuvat perunaharrastukseen jo avarakatseisemmin, enkä usko tulevani enää tämänkään jutun tiimoilta sen kummemmin ”työpaikkakiusatuksi”.

 

Viikon päästä suuntaamme jo perinteeksi muodostuneelle mökkireissulle Pylkönmäen vehreyteen. Meillä on perunoiden lisäksi myös muutamia omasta mielestä nerokkaita biisejä idullaan. Toivottavasti onnistumme jatkotoimenpiteissä ja semmaripadassa porisee syksyn tullen näyttäviä, aikaa kestäviä ja maukkaita tuotoksia.

Jaa:

20.5.2012

FESTARITUNNELMAA KOTIKAUPUNGISSA

Hymy nousee kasvoille kun miettii eilistä iltaa. Vedimme hyvätunnelmaisen rekkakeikan Yläkaupungin yö –tapahtumassa Jyväskylässä lauantaina 19.5. Ilta oli aurinkoinen ja Alvarin aukiolle oli kerääntynyt mahtavan paljon porukkaa.

 

Yleisön kohahduksista ja nauruista päätellen pystyimme yllättämään kuulijoita ainakin parissa kohdassa. Varmaan joukossa oli myös ihmisiä, jotka eivät koskaan ole nähneet meitä livenä, vaikka olimmekin Semmareiden kotikonnuilla. Olo anche –biisissä takatalvi yllätti myös Reiman. Suojelusenkelimme oli noussut taivaallisiin korkeuksiin ja kemistimme Hannu pääsi rekan katolla sekoittelemaan omia typpihappotaikojaan. Hölmöä ja niin hauskaa.

 

Kesän keikkoja on tämän jälkeen entistä mukavampi odotella. Ensin tosin suuntaamme Joelin synnyinseudulle Pylkönmäen perinteiseen savusaunaan. Kotisivuille saattaa olla luvassa lähiaikoina myös kuva-arvoitus, mutta siitä en uskalla paljastaa vielä enempää.

 

Nähdään Imatralla tai Perhossa!

 

Juffe

 

PS. Parin kesätapahtuman keikkaneuvottelut ovat vielä kesken joten seurailkaa kotisivuja…

Jaa:

15.5.2012

ERIKOISTA MATEMATIIKKAA

Eilen oli uutisissa, että jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat luonnonvaroja kuten suomalaiset, tarvitsisimme kolme planeettaa. Toisessa radio-ohjemassa professori kertoi, että Maapallon ruokatuotanto on tällä hetkellä mitoitettu 14 miljardille ihmiselle, kun Maapallon asukasluku on vain 7 miljardia. Kuitenkin yli miljardi ihmistä näkee parhaillaan nälkää. Mihin siis nämä 7 miljardin ihmisen ruuat menevät? Roskiin? Kaatopaikalle? Miksi niitä ei voi toimittaa nälkää näkeville? On kyllä erikoista tämä kuluttaminen. Toisaalta pitää kuluttaa mahdollisimman paljon, jotta länsimainen kapitalistinen järjestelmä pyörii, ja saadaan luotua ihmisille työpaikkoja. Toisaalta, jos kaikki kuluttaisivat niinkuin suomalaiset, Maapallo ei kestäisi sellaista menoa pitkään… Rahaa pitää siis, mutta mihin? Vaikkapa erilaisiin palveluihin tai kulttuuriin. Menemällä mieskuorokonserttiin harrastat varmastii kestävää kulutusta! Lauantaina Jyväskylässä olisi tarjolla monenlaista kulttuuria, kun Yläkaupungin yö juhlii 20-vuotista taivaltaan. Myös Semmarit saavat olla mukana juhlistamassa tätä mahtavaa kaupunkifestivaalia. Nähdään siis Alvarin Aukiolla klo 21! t. HooMoilanen
Jaa:

7.5.2012

ÄÄNITYSTÄ JA ÄIMÄYSTÄ

Treeniviikonloppu takana. Mukavan kutkuttavissa tunnelmissa edettiin. Narulle tarttui taas kahden kappaleen stemmat ja tuleva levy alkaa pikkuhiljaa saamaan muotoaan.

 

Toinen puoli viikonloppua olikin sitten Yläkaupungin yön keikan valmistelua. Paljon kysymyksiä joihin löytyi jopa joitakin vastauksia. Missä rekka? Mitä vedetään? Toimiiko painepesuri? Sataako tuolloin lunta? Mitä jekkuja kaivetaan varaston perukoilta? Onko luvallista…?

 

Tehokas pläjäys tulossa. Ei kun taas rautakauppaan ostamaan yhtä sun toista äärimmäisen tärkeää nippeliä ja nappelia, joita mieskuororekkakeikalla tarvitaan.

Jaa: