27.8.2012

MIKSI MIES LAULAA?

”Motivaatio on aivan pohjalla. Lopettaminen on vakava vaihtoehto. Vielä muutama veto ja sen jälkeen kolmen viikon täyslepo. Jatkaminen ei todellakaan ole automaatio.”

Suunnilleen näillä sanoilla keihäänheittäjä Tero Pitkämäki purki tuntojaan sunnuntaisen Kalevan kisan jälkeen. Motivaatio on hukassa ja urheileminen huipulla tuntuu turhalta. Tyhjyys on tila, joka ehkä kuvaa tunnelmaa sanojen takana.

Palautuu mieleeni tutkimus, jonka vähän yli vuosikymmen sitten teimme yhdessä Niemistön Antin kanssa aiheesta Miksi mies laulaa? Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät motivoivat yksilöä harrastamaan laulua Seminaarinmäen Mieslaulajissa.

Selvisi, että ystävät ja ryhmän jäsenyys olivat suurimmat motivoivat tekijät harrastamisessa. Muita tärkeitä motivoivia tekijöitä olivat mm. laulamisen tuottama mielihyvä, omien kappaleiden tekeminen, mahdollisuus luovaan toimintaan, esiintyminen, suosio ja yleisön antama positiivinen palaute. Yhteistä kaikille ryhmän jäsenille oli läheinen suhde musiikkiin.

Ilmeiseksi tuli kuinka tärkeää yksilön sisäinen motivaatio ja sitoutuminen oli ammattimaisen harrastamisen jatkuvuuden kannalta. Sisäisen motivaation määrää taasen lisäsivät kyvykkyyden kokemukset, omalla lahjakkuusalueella saatu positiivinen palaute, yksilön kunnioitus, tuki ja mahdollisuus vaikuttaa asioihin.

Mitäkö yhteistä sitten on huippu-urheilulla ja Semmareilla? Sitä minä vain aavistelen, koska urheillut olen intohimoisesti ainoastaan vakavalla leikkimielellä ja monesti silloinkin penkin puolella. Uskoisin kuitenkin, että yksilön ajoittaiset elämäntilanteesta, mielialasta, liiallisesta kuormittumisesta tai joistain muista raskauttavista syistä aiheutuvat motivaatio-ongelmat kuuluvat molempiin lajeihin. Suuri intohimo ja panostus tekemiseen saattaa viedä joskus sekin jostain selittämättömästä syystä aallonharjalta uppeluksiin. Ainakin hetkellisesti pitää olla huonompia hetkiä, jotta voi olla myös todellisia huippukokemuksia?

Semmarienkin historiassa on yksilötasolla noita aallonpohjia silloin tällöin koluttu. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että ne jotka ovat takaisin riviin nousseet, ovat tehneet sen entistä vahvempina ja uljaampina. Uuteen kukoistukseen puhkeaminen on tapahtunut mitä moninaisempien prosessien kautta. Yhteisön ja perheen tuki tuskin on ainakaan ollut haitaksi. Tärkeäksi nousee varmasti myös yksilön päänsisäinen tunne tekemisen vapaaehtoisuudesta. Mahtavaa on joka tapauksessa ollut huomata, kuinka yksilöiden positiivinen innokkuus on nostanut myös koko yhteisön itsetuntoa ja yhteishenkeä.

Miksi Mies heittää? Siinä kysymys, johon toivottavasti löytyy vastaus. Vastaus, joka mahdollisesti saa keihään ja miehenkin uuteen lentoon. Tsemppiä Tero!

Miettis Mikko

20.8.2012

LÄHTEEKÖ ÄÄNTÄ

Olen ollut aina maltillinen liikkuja. Liikunta on ollut kivaa, mutta siihen ryhtyminen on toisinaan ottanut koville. Semmareissa on useita ”ylemmän” tason harrastajia ja uskon, että he saavat liikunnasta jonkinlaista energiaa, jota minä en juuri koskaan ole tuntenut saavani.

Nyt töiden jälleen alkaessa olen päättänyt pyöräillä töihin. Josko pääsisin nauttimaan tuosta salaisesta energiavirrasta minäkin. Luulisin, että reilun 20 kilometrin päivittäinen pyöräily versus Vespan päällä istuminen riittäisi tuomaan esiin energiaeron.

Itse asiassa ero näkyi jo kolmen päivän jälkeen. Viikonloppuna nauhoitimme uutta levyä. Pyöräilin studiolle. Paikan päällä treenasimme ensin uutta levylle tulevaa biisiä ja sitten nauhoitimme siitä muutamaan oton. Aina treenatessamme olen laulanut biisiä hennolla otteella ja ylä-ääniin pääseminen on ollut työn takana. Nyt yksinkertaisesti tuuttasin hirveällä äänenpaineella. Tuntui, että ääntä vain lähtee kuin pienestä kylästä. Olipa jopa hieman nousuhumalainen olo – hyvänolon tunne.

Jos kolmen päivän pyöräilyllä on mahdollisuus saavuttaa tuollainen määrä energiaa, niin mitä tuleekaan tapahtumaan syksyn kuluessa.

Uudesta biisistä tulee muuten hieno pläjäys.

4.8.2012

KESÄ 2012.

Mitä ensimmäisenä tulee mieleen, kun palaan ajatuksissani tämän kesän keikkoihin? Nauru! Tupu-Hupu-Lupu -tyylinen hervottoman jutun jatkaminen iltanuotiolla jossain päin Suomea, röhönaurut Mobyn sohvalla kesäyössä ja taustalla laulavat takapenkin pojat  kitaroineen. Tai yleisön iloinen naurunremakka, kun lavalla onnistutaan (tai epäonnistutaan)…

Toisena tulee mieleen hiki! Poskien tulikuuma hehku futiskentällä, silmiä kirvelevä virta hiusrajasta alas ja selkää pitkin lavalla, kostean puhdistava hiki rantasaunan hämärässä…

Kolmantena tulee mieleen kiitollisuus. Etuoikeutettu olo, että saa kiertää Suomea ja vähän maailmaakin laulellen ja nauraen, välillä myös haudanvakaviakin jutellen, parhaiden ystäviensä kanssa.

Pisteenä iin päälle tulette te ihmiset, jotka tulette meitä katsomaan ja kuulemaan. Monet teistä ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi; ilahdutatte ja yllätätte meitä läsnäolollanne milloin missäkin, saapuen kovalla asenteella aina uudestaan ja uudestaan katsomoon.

Kiitos ja halaus. Hyvää kesää!

Turkka

15.7.2012

UBUNTU

Suomessa on juuri meneillään vilkkain kesätapahtumasesonki – Savonlinnan Oopperajuhlat, Kaustinen, Kirmot, Jyväskylän Kesä, Ilosaarirock, Kihveli Soikoon, Pori Jazz, Kuhmon Kamarimusiikki, Multiaista Satoa… ja monia monia muita tapahtumia. Yhdessäolo ja yhdessä tekeminen saa ihmiset liikkeelle, osallistumaan tapahtumiin ja järjestämään tapahtumia. Aiemmissa Semmarikuulumisissa Jyrki ja Joel kehuivatkin kilpaa festivaalitunnelmia Imatralla, Rutalahdella ja Perhossa. Varsinkin Rutalahden Nuorisoseuran väen toiminta on hyvä esimerkki yhdessä toimimisesta ja talkoohengestä, kuinka toinen ihminen antaa toiselle virtaa, ideoita ja saa toimimaan yhteiseksi hyväksi. Näin Semmaritkin parhaimmillaan toimii. Nelson Mandela kirjoittaa Richard Stengelin kirjassa Mandelan tie: ”Afrikassa on käsite, joka tunnetaan nimellä ubuntu – syvä tunne siitä että olemme ihmisiä vain muiden ihmisten ihmisyyden kautta ja että jos haluamme toteuttaa mitään tässä maailmassa, se tapahtuu yhtä paljon muiden ihmisten työn ja saavutusten kautta kuin omiemme. Ihmiset saavat toisiltaan voimaa, meidän parhaat puolemme kehittyvät epäitsekkäässä kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa.” Hyvää kesää muiden ihmisten kanssa,   -Reima-

9.7.2012

KESÄKEIKKAILUA

Joel jo aiemmin tunnelmoi Rutalahden Letkaliiterin idylliä. Pari muuta keikkaa viime viikolla oli Imatran Big band festivaaleilla ja Perho-päivillä.  Retki kokonaisuudessaan oli erittäin onnistunut. Ihmisiä oli joka paikassa runsaasti, puitteet hienot ja kuoro hyvässä keikkakunnossa. Kesäretkien hienoutta on varmasti joka vuosi hehkutettu, mutta taas kerran voi sanoa, että kannatti lähteä! Spontaanit uimaretket, futis, kesäillat, ruokailut uusissa paikoissa ja monitasoiset keskustelutuokiot olkoot esimerkkeinä juhlahetkistä. Unohtamatta tietenkään porukan koossa pitävää voimaa, eli laulua ja esiintymisiä! Imatralla festaritunnelma oli korkealla ja tuttuun tapaan järjestelyt taas huippuluokkaa. Backstagelta bongattiin myös muuan Macy Gray, jonka seuraavana päivänä olleeseen esitykseen olisi myös kuorostamme löytynyt halukkaita kuulijoita.  Perho-päivillä rekkalavamme toimi esiintymisalustana ja kesäilta Keski-Pohjanmaalla oli varsin mieluinen. Mikäli haluaa nauttia pidemmän kaavan lounaan, niin Perhossa sekin onnistuu. Kaksi kuorolaista nimittäin odottivat pizzan valmistumista 1 1/2 tuntia. Tämä ei sen suuremmin haitannut, sillä sen avulla pojat välittyvät äänenavaukselta…:) Nyt pari viikkoa leppoisaa kesän viettoa ja kohti uusia seikkailuja! Kiitos kaikille keikoilla olleille!!

6.7.2012

KAIKKI TOIMII

Moottorisahalla pölkky oikean pituiseksi. Talkoolaisia saapuu traktorilla paikalle. Pyttipannumestari on höystänyt teoksensa ohralla. Mikä tärkeintä: pyttipannua on tarjolla riittävästi. Sämpylät oli leivottu spelttiin. Kesähattuun sonnustautuneet hymyilevät makkaranpaistajat somistavat orressa roikkuvia kukka-amppeleita edustuskuntoon. Kesäilta on kaunis kuin morsian. Keltaisiin huomioliiveihin sonnustautuneet järjestyksenvalvojat ohjaavat autoja viereiselle pellolle, koska varsinainen parkkipaikka on jo täynnä. Paikalle on saapunut Punaisen ristin ensivasteryhmä, koska lippuja on myyty yli 500. Esitys on valmis alkamaan. Esiintyjät vaikuttavat hyvätuulisilta ja yleisö hymyilee kilpaa auringon kanssa. Äänentoisto toimii, rekkalava toimii, väliaikatarjoilu toimii. Kaikki järjestelyt toimivat. Kiitos korvaamattomalle Ilmosen Timpalle ja Rutalahden nuorisoseuralle.

Semmareiden rekkakeikka torstaina 5.7.2012 Rutalahden Letkaliiterillä on jättänyt lähtemättömän muistijäljen kuorolaisten mieliin. Tätä iltaa kelpaa muistella ja tästä saa voimaa, kun marraskuussa sataa pimeyden keskellä vettä.

27.6.2012

JALKAPOTKUPALLOILUA

Monet ovat varmasti huomanneet, että jalkapallon EM-kisat ovat meneillään ja viimeisimmät ratkaisupelit ovat enää jäljellä näistä turnajaisista. Jalkapallokisoista ja peleistä on monenlaisia mielipiteitä; osa seuraa kaikki pelit tarkasti analysoiden, toiset katsovat pelejä lähinnä niiden viihdearvon takia ja osaa taas ei voisi vähempää koko turnaus kiinnostaa. Meillä Semmareissa löytyy varmaan näihin kaikkiin kategorioihin ihmisiä, eli pelit joko kiinnostaa paljon, jonkin verran tai ei yhtään.

Kesäkeikkojen yhteydessä jalkapallon, tai potkupallon (jota nimitystä vanhempi kansa vielä saattaa käyttää jalkapallosta) pelaaminen on omasta mielestäni yksi mukavimmista tavoista alkaa virittäytyä illan keikkaa varten. Lämmittelypeleissä pelailee yleensä noin puolet kuorolaisista. Kuitenkin kesällä pelaajajoukkioon liittyy usein sellaisia kuorolaisia, jotka eivät muiden keikkojen yhteydessä niin usein välttämättä peliin jouda tai halua liittyä (keksivät muka parempaa tekemistä). Nämä ”siirtoajan umpeuduttua” mukaan tulleet pelaajat kyllä tekevät pelistä kaksin verroin mukavampaa. Kun on enemmän pelaajia, eikä tarvitse juosta koko ajan veren maku suussa on myös enemmän pelikuviomahdollisuuksia. Usein myös nämä harvemmin pelaavat vahvistukset hämmästyttävät meitä muita taituruudellaan ja tempuillaan, ja saavatkin voimakkaita kehotuksia liittyä useimmin potkupalloporukkaan.

Ulkopuolisen silmin pelimme, joka etäisesti näyttää jalkapallolta, saattaa lähemmin tarkasteltuna näyttää lähinnä säälittävältä potkupalloilulta. Jota se kyllä toisinaan onkin, mutta välillä se saattaa jopa muistuttaa jalkapalloksi kutsuttua peliä. Usein tällaisten suurten jalkapalloturnauksien yhteydessä, joku nokkelakinttu-kuorolainen on opetellut TV:stä futis-kikan, jota hän sitten käyttää ja hämmästyttää pelitovereitaan suurten (kateellisten) huokailujen ja kohahdusten saattelemana.

Joukkueiden jakoperusteina meillä on päädytty monenlaisiin ratkaisuihin. Perinteiset tenorit – bassot tai 1 stemma – 2 stemma jaot ovat vaihtuneet myös kepeän kesäisesti; tyhmät vs. viisaat, laihat vs. lihavat, lihavat vs. läskit, pitkät vs. pätkät, saksalaisella autoilevat vs. muut, japanilaisella autoilevat vs. muut yms. Pohjanmaalla keikkaillessa täytyy toki pelata yksi peli POHOJANMAANLAISET vs. muut/savolaiset. Kerran ollaan jopa sorruttu koulumaailmasta tuttuun huutojakoon, mutta tämä jakamistapa aiheutti kuoromme sisällä valtaisia lähes ylitsepääsemättömiä traumaattisia kokemuksia ja toi varsin monella mieleen ikäviä muistoja koulumaailmasta. Pelin jälkeen halukkaat saivat kriisiapua MOBYN sisällä ja traumaattinen kokemus jaettiin ystävien kanssa toisillemme lohdutuksen olkapäätä tarjoten. Yhteistuumin päätimme, ettemme enää koskaan käyttäisi kyseistä jakotapaa joukkueiden valinnassa.

Palaan vielä hetkeksi edellisten jalkapallon EM-kisojen aikoihin, melko tarkalleen päivälleen neljän vuoden taakse. Olimme olleet Saksassa keikalla ja Suomeen palattuamme menimme Rovaniemelle keikalle, sieltä taasen menimme Imatralle keikalle. Luonnollisesti nämä Suomen keikat aiheuttivat melko paljon bussissa istumista. Rovaniemen keikan jälkeinen päivä oli varattu siirtymiseen lähemmäksi Imatraa ja tuolloin ei ollut keikkaa ollenkaan. Aikataulullisesti ei ollut siis kiirettä, muuten kuin jalkapallon EM-kisojen finaalipeli lähetettiin samana iltana. Meidän piti siis ehtiä Rovaniemeltä päivässä Rantasalmen kupeessa olevaan ”Järvisydän” nimiseen paikkaan yöpymään ja katsomaan tuota EM turnauksen finaalia. Tuo bussimatka joka tuona päivänä tehtiin, on kyllä jäänyt minun ja varmasti monen muunkin kuorolaisen mieliin yhtenä hauskimmista bussimatkoista ever!Nauroimme suurimman osan matkasta melkein vedet silmissä, kaikille tyhmille jutuille, ja niitä kyllä riitti ihmeen hyvin noinkin pitkälle matkalle. Lauloimme mm. maakuntalaulut, Seurakunnan punaisen veisukirjan, isänmaallisia lauluja, rakkauslauluja ja eksyi listalle myös muutama ”aikuiseen makuun” suunnattu ralli. Kaikki tämä ja monta muuta hauskaa juttua tuli matkan aikana koettua ja naurettua. Illalla meitä odotti Järvisydämessä valmiiksi lämmitetyt rantasaunat ja mahtava järvinen kesämiljöö. Ravittuina ja saunanpuhtoisina saatoimme alkaa jännittämään EM-finaalia Espanja – Saksa. Ja Espanjahan sen voitti. Kukahan voittaa tänä vuonna? Oma veikkaus: Saksa.

Uski – alemman keskikentän vasemman puolen vähemmän puolustava paitsioasemassa oleva hyökkääjä

20.6.2012

KESKIKESÄN TAIKAA

Kyllä kesä on sitten ihanaa aikaa. Kohta on juhannus. Yö on lyhimmillään ja päivä pisimmillään.

Pari viikkoa sitten Sallisen Ainolle esittämässämme laulussa kyseltiin, että missä kaikki loppuu ja alkaako uudelleen. Meillä opettajaihmisillä pitkä 10kk mittainen rupeama loppuu aina kesäkuun alkuun Suvivirren myötä ja alkaa uudelleen taas elokuussa. Kevään aikana voimavarat ehtivät käydä monilla melko vähiin ja välillä käy mielessä, että milloin tämä loppuu ja jaksaako alkaa taas uudelleen. Mutta onneksi väliin jää kesä. Ja kesäloma, siinä on taikaa. Mitä kummaa ihmiselle tapahtuukaan. Duracelit alkavat latautumaan, stressi unohtuu, otsarypyt tasoittuvat ja suunpielet kääntyvät ylöspäin. Mieleen alkaa palailemaan hyviä muistoja menneestä kouluvuodesta ja mukavista oppilaista, ja hiljalleen alkaa punoa uusia hauskoja juonia seuraavan vuoden varalle.

Kesä on myös kuorollemme spesiaaliaikaa. Kesäkeikkoja odottaa aivan erityisellä innolla. Ne ovat useimmiten ulkoilmassa, festarityyppisissä tapahtumissa. Yleisö on mukana hyvällä meiningillä. Bäkkäreillä on letkeä tunnelma, saa syödä grilliruokaa ja tavata muita esiintyjiä. Koko porukalla on uutta virtaa ja jekkuja takataskussa. Keikkapaikkojen väleillä Moby Dick lipuu läpi vehreiden maaseutujen ja pysähtyy välillä järvien ääreen virvoittamaan futiksen tai rantalentiksen hiostuttamia kuorolaisia.

Hyvää juhannusta ja tervetuloa Semmareiden taianomaisille kesäkeikoille heinäkuussa!