Kuulumiset

4.2.2013

KIERTUEVALMISTELUT

Levynjulkkarikiertue kolkuttelee kohta ovella. Konserttiliput ovat jo myynnissä ja kiertuevalmistelut kuumimmillaan. Semmarit vastaavat kiertuejärjestelyistä lähes kokonaan itse. Maisemaa jo reilut parikymmentä vuotta tahkonnut koneisto on jälleen kerran viritetty huippukuntoon. Onnistuneen konserttikiertueen salaisuus on se, että jokaisen osa-alue pelaa saumattomasti yhteen. Kaiken tulee toimia, kun jälleen kerran startataan matkaan. Toki menneestä on sen verran opittu, että yllätyksiä voi aina olla matkassa. Tästä johtuen herkkäkorvaisimmat kuorolaiset jo luonnostaan kuuntelevat matkan varrella, että kaikki on kunnossa. Mahdollisten väärien ja ylimääräisten äänien kuulumiseen reagoidaan kuitenkin heti. Nopea reagoiminen, realistisen kokonaiskuvan hahmottaminen ja ensimmäiset huoltotoimenpiteet ovat tähän mennessä turvanneet sen, että lisävahinkoja ei ole juuri päässyt tapahtumaan.

Webasto on vaihdettu kokonaisuudessaan uuteen. Moottoriöljyt on vaihdettu, hihnat kiristetty ja jäähdytysjärjestelmä tarkastettu. Verkkovirtaa tuottavaan aggregaattijärjestelmään kuuluva akku on uusittu. Bussin takaosan monitoimiviihdekeskukseen on hankittu X –box kahdella ohjaimella. Kuljettajantilaan on asennettu lämpöpatteri ja seinien verhoilu on jo hyvässä vauhdissa. Lämmitysjärjestelmän vedenkierto on tarkistettu. Matkustamon sisustukseen kuuluu kiinteästi pehmoiset huovat ja lepohetkiä varten on hankittu myös säkkituoli. Bussin sisustus matkustamon osalta alkaa olla viimeistä silausta vaille valmis.

Lujasti bussin tekniikkaan luottaen ja viime kädessä bussikuski Timo Ilmoseen turvaten olemme valmiina jälleen kerran kohtaamaan tuhannet kiertuekilometrit. Toivon mukaan voimme lausua levollisesti kerta toisensa jälkeen mieltä niin rauhoittavat sanat: ”Minä pääsin perille”.

Bussitiimin puolesta Joel

Jaa:

28.1.2013

LASTEN JA AIKUISTEN LAULAMISESTA

Musiikin tekemisessä tarvitaan ensisijaisesti säveliä joissa on rytmi. Jos tehdään lauluja, tarvitaan myös sanoitus. Kun kappale on oikein onnistunut, sanat ja sävel kulkevat soljuen kuin itsestään, ilman että kumpikaan häiritsee toista. Kevyessä musiikissa toisto on monesti avain kappaleen muistamiselle. Toistetaan jotain rytmistä tai musiikillista elementtiä ja tarvittaessa mukaan liitetään sanoitus jota on helppo laulaa mukana ja sanoitusta toistetaan tarvittaessa useinkin. Populaarimusiikissa on varsin paljon hyviä esimerkkejä kappaleista jotka jäävät ns. soimaan päähän, ja lopulta joistakin kappaleista on tullut ikivihreitä sävelmiä, joita hyvin moni osaa laulaa tai hyräillä.

Itse olen hämmästellyt pienten lasten valintaa tarttua tai olla tarttumatta joihinkin sävelmiin. Mikä tekee jostain laulusta sellaisen, että lapsi intoutuu sen mukana laulamaan? Lastenlaulut ovat usein melko helppoja melodisesti ja rytmisesti, jotta lapsi pystyy helposti osallistumaan niihin. Kevyessä musiikissa laulujen aihe voi olla lapselle vieras, mutta jos kappaleessa on jokin, joka koukuttaa lapsen mukaan laulamaan, niin se on menoa sitten, ihan sama mistä sanoitus kertoo. Kappaleiden nimillä ei myöskään ole väliä, lapset keksivät kyllä itselleen sopivamman uuden nimen. Usein mukaan liitetään varsin estoton ja kohtalaisen näyttävä tanssikoreografia. Tässä joitakin kotoa poimittuja esimerkkejä, jotka lähes päivittäin soivat 2- ja 4-v. lasten toimesta useita kertoja peräkkäin. Mukana on Semmari-tuotantoa, sekä joitain pop-musiikin helmiä.

”Jee jee jee söit” tai “adommaa”
” I don’t mind” /Semmarit

“Pukin rakkaus”
”Rakkaus pukilla” /Semmarit

Whoo-ooo-oo,ront-said-ollieee
”Frontside ollie” / Robin

“Maija-sit-soo taas”
“Faija skitsoo” / Robin

“Alku-soimaan, Alku-soimaan, Ai-jees-rof”
“Alkuvoimaa” /Semmarit

“Tsamppi” (koreografiana lukuisat hypyt)
”Jump” / Van Halen

”Bumba-bumba-buka” tai ”Apinalaulu”
”Oparin aarteet” / Semmarit

”Diip-puuple”
”Smoke on the water” / Deep Purple

“Lai-la-lai—PUM!”
“The Boxer” / Simon & Garfunkel

Semmareilla kiertuekiireet sen kuin kasvavat. Kiertueen järjestelyjen lisäksi bonuksena on tällä kertaa vielä uuden levyn julkaisuun liittyviä asioita. Sähköpostiin tulee lähes joka päivä levyn ulkoasuun liittyviä ehdotelmia. Kuorolaiset kommentoi tai komppaa jotain ajatusta ja pieniä viilauksia tehdään sinne tänne. Onko jokin värisävy oikea? Mikä fonttikoko mihinkin kohtaan? Ovatko kuvat ja symbolit sopivia? Mikä paperilaatu kansiin ja vihkoseen? Tuleeko vihkosta ollenkaan? etc… Uusien kappaleiden opettelu on oma haasteensa ja sovituksia viilataan varmasti ihan viime metreille saakka. Lisäksi koko konserttikokonaisuuden laatiminen ja treenaminen, niin sisällöllisesti kuin visuaalisesti on yhtä aikaa sekä vaativaa, että mukavaa.

On taas mahtavaa lähteä kiertämään Suomea, kun jälleen julkaistaan uusi levy. Edellinen ns. perinteinen levy tuli vuonna 2007, mutta tokihan tuossa välissä on julkaistu Live-levy, 20-v kokoelma ja DVD. Voidaan olla ylpeitä uudesta levystä ja siksi kai voidaan Machoilla Picchusen, kun meissä kaikissa asuu kumminkin se Picchu Macho! 😉

– Uski

Jaa:

15.1.2013

TIUKKAA TREENIÄ

– Bennyn pieni puudeli varpaitaan venyttelee…matto punainen jalkojen alla tähti astelee..

– Nesteralli hukka minut perii taidan ottaa kolpakon, what about mr sportwagon, kelpaiskos egg and bacon…

– Silloin ruutuun ilmestyy ruskettunut enkeli, rytmin taivaallisen mulle julisti…

– Osta possuja posliinipossuja nyt saa halvalla NorthFace-takkeja…

 

Melkoisia sanoittajamestareita löytyy tulevalla kiertueella esitettävien uusien biisien takaa. Biisin sanat voivat joskus merkitä tekijälleen hyvin paljon. Kun tarinaa ja laineja joskus vielä yhdessä hieman muokataan, esim. poistetaan joitakin ei kaikkien mielestä niin hirveän hyvin toimivia sananparsia, voi sanoittaja kokea rajun kolauksen itsetunnossaan, tai ”taiteilija-minässään”. Yleisempää tämä on ehkä sellaisissa ns. huumoribiiseissä. Vaikea asia tuo huumori. Eri ihmiset kokevat hauskana eri asioita. Varmaankin yleisössämme pätee sama juttu, joku tykkää hillopullista, toinen pieruongelmasta, moni ei kummastakaan. Muuta emme voi, kuin toivoa, että ihmiset viihtyvät tuotostemme äärellä ja kenties välillä nauravat kanssamme itse keksimillemme, meidän mielestä hauskoille jutuille.

Treenailimme taas viikonlopun Seminaarinmäellä. Rundi lähestyy pikavauhtia ja työtä riittää. Koko viikonloppu päivät läpeensä tiukkaa laulutreeniä ja ideointia. Kaiken muun ohessa valmistuu myös uusi levy. Päätimme levylle myös nimen. Tämä antaa potkua myös graafiselle suunnittelulle. Olo on jälleen kuin jouluaattona, kohta saa käsiinsä upouuden Semmari-tuotteen. Huippuunsa hiottu, timanttinen studiolevy!

Kiertueen lipunmyynti on monessa kaupungissa jo alkanut, joten ei muuta kuin lippuluukuille! On mahtavaa taas päästä jakamaan kanssanne uusi konserttielämys. Teitä varten me tätä tehdään, vähän myös itseämme.

– Tuomas

Jaa:

3.1.2013

TABLETEILLA UUTEEN VUOTEEN?

Tablettiaikaan… Siirtää tämä kiireinen elämänrytmi yhä useampia. Nettiin on päästävä viivytyksettä tykkäämään ja tabletti tuo tähän pikaisen helpotuksen. Viime jouluna varmasti moneen suomalaiseen kotiin ilmestyi ainakin lapsia ja teknologiaihmisiä ihastuttava uusi laite-tablettitietokone. Kuorossamme näitä ”tablettimiehiä” on ollut jo pitkään ja laitteita ovat kokeilumielessä päässeet kaikki halukkaat tökkimään ja vispaamaan. Onpa puhuttu jopa siirtymisestä vihdoin paperisista nuoteista tablettinuotteihin… Näin käsityöihmisenä tuo käden monipuolinen käyttäminen tabletin näytöllä; sormien nostelu, venyttely ja napsuttelu on ihastuttanut. Mielestäni tabletinkäyttö kehittääkin käden hienomotoriikkaa todella upeasti normaaliin hiirenkäyttöön verrattuna. Lisäksi laitetta usein kannatellaan käsin, jolloin joutuu keskittymään useampaan asiaan yhtä aikaa. Tutkimuksia tablettitietokoneiden käytön vaikutuksista työergonomiaan ei luultavasti vielä ole, mutta voisi kuvitella laitteen mobiiliutta ajatelleen sen mahdollistavan monipuoliset työskenteluasennot ja -tilat. Itse tablettikuumeen puraisemana olen pyytänyt kuoron rahastonhoitajaa hakemaan kuoron kaikille pojille tabletit ensi treeneihin, 11.-13.1.2013. Viikon päästä on sitten uusi joulu, kun laitoin eilen koko porukalle yhteisen viestin, jossa pyysin kuorolaisia merkkaamaan listaan, haluaako Ipadin vai Samsungin Galaxyn. Iitse ajattelin vertailun vuoksi ottaa molemmat. Kun kyse on kuitenkin noin pienestä hankinnasta, niin asiaa ei kannattane kysyä kuoron hallitusherroilta, siitä kun todennäköisesti tulee vaan ihan turhaa keskustelua… Jos Teillä, Rakkat lukijat, on noista laitteista kokemuksia, niin suositelkaapa Meille – siis Mieskuorolle- sopivaa laitetta treenien tehostajaksi! Toivomme aiheesta runsaasti postia ja kommentteja osoitteeseen: kuoro@semmarit.fi. Vai olisikohan jumppakuminauha kuitenkin tehokkaampi ja helpommin ehjänä pysyvä?

– Markus Kinnunen

Jaa:

12.12.2012

ITSEKÄSTÄ JOULUN ODOTUSTA

Viime päivinä ajatukseni ovat jostain syystä toistamiseen karanneet vuosien taakse. Olen onnistunut kaivamaan esiin joitain sellaisia ainutkertaisia muistoja, jotka liittyvät joulun odotukseen ja – sanotaan nyt sitten vaikka ”vanhoihin hyviin aikoihin”. Olivatko ajat ennen parempia? Sitä en tiedä. Mutta lapsena monet asiat pystyi kokemaan erityisen voimallisesti ja unohtumattomasti.

Eilen katselin lasten leikkimistä koulun pihalla. Lunta satoi sakeasti ja maisema oli kuin suoraan joistakin Elsa Beskovin talvitarinoista. En niistä kauheasti lapsena tykännyt, mutta jollain tapaa mieleen vain on tarttunut kuvia täti Vihreästä, täti Ruskeasta ja täti Sinisestä perin arkisissa puuhissaan lumisen maiseman keskellä. Kuvittelin mielessäni nykylapset entisajan asusteisiin ja mietin, miltä suurten lumihiutaleiden koristama maisema näyttäisi, jos oltaisiin lapsuuteni ajassa. Päädyin seuraavanlaiseen ajatukseen:

– Lapset menisivät täydestä entisajan lapsina. Pelkkä vaatteiden vaihto riittäisi. Sen sijaan aikuisista ajan muutos paistaisi läpi, vaikka puvustus olisikin täydellinen.

Miksi muistan paremmin lapsuuden joulut, kuin joulut siltä ja väliltä? Luulen, että vastaus piilee tuossa äskeisessä näkymässä. Niin kauan, kuin lapsi on vilpittömästi ”minä itse” ja nauttii omasta ainutkertaisuudestaan, hän on kykenevä kokemaan arkisiakin asioita voimallisemmin ja ikimuistoisemmin. Mitä kauemmas tuo itsekäs pikkulapsi meistä karkaa, sitä haaleammaksi käyvät myös kokemukset. Muutos tapahtuu siinä vaiheessa, kun alamme tiedostaa, miltä näytämme toisten silmissä.

Onko joulu siis lopultakin itsekkyyden juhla? Ei varmastikaan kokonaan, mutta osittain se on parhaimmillaan sitäkin. Joskus on syytä ottaa aikaa ihan omille itsekkäille ajatuksille, jotta nuppi pysyisi terässä.

Semmaritoiminta on parhaimmillaan yhtä joulua. Kun olemme yhdessä, olemme joukkio itsekkäitä pikkupoikia. Niin kauan, kun oma itsekkyys ei aiheuta haittaa muille, se on vapauttavaa ja myös luomisprosessin kannalta äärettömän rikastuttavaa.

Siksi rohkenenkin toivottaa hallitusti itsekästä joulua itse kullekin!

– Markus Paanenen

Jaa:

1.12.2012

ISO KIITOS

Pienimuotoinen Pikku Joulukalenteri –kiertue alkaa olla loppusuoralla. Mäntsälää kohti ajellessa bussissa on rento tunnelma. Eilinen Virgin Oilin keikka oli onnistunut. Kuoroa lämmitti erityisesti eturivin yleisön asiantuntemus ja laulujen sanojen osaaminen. Hetkittäin tuntui, että yleisö lauloi kovemmin (ja paremmin) kuin kuoro lavalla. Hieno tunnelma!

 

Aamulla bussiin asteli myös yöllä ihmeellisesti nuortuneita miehiä. Joku hätäinen voisi luulla että eilen päättyneellä Movemberillä voisi olla vaikutusta asiaan? Vai nauttivatko kaikki keikan jälkeen annoksen nuoruudenlähteen vettä? Viiksien tuoma ikä ja arvovalta katosi yhteisessä viiksien ajosessiossa Virginin lavalla. On the Rocksin virallisiin Movember –päätösbileisiin emme viiksinemme ehtineet, mutta juhlava oli tunnelma pari korttelia sivummallakin.

Viiksikampanjan lisäksi nuoruuden lähteen vetenä on varmasti toiminut monien naftaliinista kaivettujen kappeleiden esittäminen. Vanhojen kappaleiden muisteleminen ja niihin pienien uusien jekkujen kehittäminen on antanut hienosti energiaa – kiitos kaikille hienoista toiveista!

Tämän illan vedon jälkeen katseet suunnataan ensi vuoteen ja rauhoitumme hetkeksi adventtiaikaan ja joulun odotukseen. Upea talvinen keli toivottavasti virkistää kaikkia sateisen syksyn jälkeen!

– Heikki Luumi

Jaa:

26.11.2012

NÄKYYKÖ TONTTUJA?

Välillä asiat tapahtuvat nopeasti. Niin kävi meidän uuden Joulukalenterin — tai siis Pikku Joulukalenterin, itse asiassa Pienimuotoisen Pikku Joulukalenterin kanssa. Teimme ykkösbassojen kanssa pari vuotta sitten jouluaiheisen biisin Rakkaus Pukilla. Lokakuussa uutta albumia äänitettäessä treeneissä jollekin juolahti mieleen että tehdään kappaleesta joulusinkku.

– Eihän sitä kuitenkaan mikään radio soita, eihän tossa ole mitään järkeä.
– Ei niin.
– Siispä tehdään se!

Seuraavissa treeneissä idea jalostui joulukalenteriksi monien vaiheiden jälkeen.

– Sinkun kansi on niin pieni, ettei kuvista saa mitään selvää.
– Ei niin.
– Sittenhän me voidaan vaikka…

Saatko sinä selvää? Arvoituksen ratkaisemiseksi saatat tarvita suurennuslasia tai hyvälaatuista kameraa. Ehkäpä tässä olisi aihe jouluiseen ”Kuka hän on?” –tietovisailuun.

Onnea matkaan ja hyvää joulun odotusta!

Jaa: