5.3.2014

Mitä muut minusta ajattelevat?

Pari viikkoa sitten olimme työporukan kanssa työhyvinvointiretkellä Tampereella. Tuli niin kotoinen olo, kun bussia ajoi Semmareiden hovikuski Timppa. Emme tokikaan olleet liikkeellä Semmaribussilla, koska tarkoitus oli ehtiä seuraamaan teatteriesitystä. Bussiin istahtaminen ja matkan taittaminen kivalla porukalla on aina hieno juttu oli kyse sitten Semmariporukasta tai työporukasta. Teatteriesitys ei ollut elämää suurempi vaikkakin sitä yritimme analysoida ja tulkita eri näkökulmista. Vaikuttavin kokemus tällä retkellä oli ruokailutapahtuma. Valitsimme kalliin pihvipaikan ja saimme rahoille vastinetta.

Ruokailun loppuvaiheessa huomio kiinnittyi viereisen pöytäseurueen keski-ikäiseen pukumieheen, jolla vaikutti menevän ruokapala ”väärään kurkkuun”. Muutaman yskäisyn jälkeen seurueen nainen kävi miestä taputtamaan selkään ja itselleni tulikin jo helpotuksen tunne siitä, että kaveri sai tukalaan tilanteeseen apua. Hetken kuluttua kuitenkin säpsähdimme, kun apua antanut nainen kääntyikin pöytäseureemme puoleen ja pyysi hätääntyneenä apua. Tässä vaiheessa miehen pää jo retkotti velttona ja vaikutti kovasti siltä, että nyt taitaakin olla tosi kyseessä.

Lähimpänä naista istui koulumme rauhallinen ja säyseä opettaja Olli. Leppoisasta luonteesta ei kuitenkaan ollut tietoakaan siinä vaiheessa, kun hän ponkaisi hetkeäkään tupeloimatta pystyyn ja ryhtyi ensiaputoimenpiteisiin. Varmalla otteella Olli nosti pukumiehen ilmaan, otti kaverin Heimlichin otteeseen ja aloitti vahvaakin vahvemman ”rytkyttelyn”. Tätä tapahtui varmasti kovinkin yli puolenkymmentä kertaa. Muistan ihmetelleeni vaikuttavaa ensiaputilannetta, jossa voimat jylläsivät ja autettavan kengät ja kädet heilahtelivat toimenpiteen aikana velttoina puolelta toiselle.

Kaikkien helpotukseksi, ruokapala autettavan henkitorvesta pullahti pois ja miehen elintoiminnot palautuivat. Vakavan tilanteen loppu vaikutti jopa hieman huvittavalta kaikessa ihmeellisyydessään. Autettava mies istahti mitään puhumatta lautasensa ääreen ja jatkoi syömistä. Myös auttaja istahti ja jäi ihmettelemään hiljaa omalle paikalleen. Molempien pöytien seurueet seurasivat ihmetellen tapahtunutta ja vasta tovin päästä koko tilanne selvisi autettavalle. Hän kääntyi ihmettelemään, mitä oli tapahtunut ja kävi lopulta juttelemaan Ollin kanssa.

Koko tapahtuma oli ohitse puolessa minuutissa. Esimerkillistä ensiaputyötä toteuttanut Olli ei pysty oikein kertomaan, kuinka hän homman teki. Varmasti ensiapukurssien harjoittelulla oli oma vaikutuksensa onnistuneeseen toimintaan. Tärkeintä kuitenkin tilanteessa taisi olla päättäväinen ja rohkea toiminta. Mielessä ei varmasti käynyt monen taiteilijan tai esiintyjän toiminnan latistava ajatus: ”Mitä muut minusta ajattelevat”. Hienoa Ola!! Ylivertaisen hienoa!

Jobo

25.2.2014

Taas tämä tyhjyyden tunne tulee…

Reilut kaksiviikkoiset olympialaiset Sotshissa loppuivat viime viikonloppuna. Suuria tunteita koettiin niin kisapaikoilla, kuin vastaanottimienkin ääressä. Itselläni sattui hyvä tuuri, että pystyin seuraamaan kisoja melko paljon TV:stä. Vaikka en mikään TV-urheilun suurkuluttaja olekaan, oli kyllä aivan mahtavaa seurata eri lajien urheilijoiden suorituksia, ponnistuksia ja venymisiä. Kotisohvalla jännitettiin ja hurrattiin suomalaisille, ja vaikka järki sanoo että turhaan sitä huutaa telkkarissa hiihtävälle hahmolle (ei se sitä kumminkaan kuule), niin kumminkin sitä löytää itsensä kannustamasta ja hyppimästä olohuoneesta. Sohvan tyynyistä voi melkeinpä nähdä esim. jääkiekkopelien jännityksen jäljet.

Suurten tapahtumien jälkeen on monesti hieman tyhjä olo, ”…että mitäs nyt?”, jos niihin on osallistunut aktiivisesti ja elänyt vahvasti monien hetkien mukana. Kun jokin suuri ja merkittävä loppuu, leijuu hetken aikaa ikään kuin tyhjän päällä, ennen kuin pääsee taas arkeen kiinni. Melko usein Semmareiden kiertueiden jälkeen huomaa itsessä samanlaista tyhjyyden tunnetta muutamien päivien ajan. Arki on hetken hukassa, kun ajatukset ovat vielä menneissä hienoissa päivissä, joita on elänyt niin täysillä tapahtumien mukana. Pikku hiljaa sitä palautuu maanpinnalle ja huomaa, että  perus MAKAROONILAATIKKO onkin se kultamitallihiihto.

Jalkapallon MM-kisoja ja Semmareiden 25-vuotisrundia odotellessa.

Uski

9.2.2014

Kevättä rinnassa ja uusia visioita

Onpas mukavaa ajella treeneistä kotiin kun ei ole pimeää. Edellisen kerran syyskuussa pääsi valoisan aikaan takaisin kotiin. Kuskiäänestyksen voitti tällä kertaa Julle, Sompinmäen Hannu torkkuu vieressä. Takana on kaksi peräkkäistä treeniviikonloppua ja on mahtavaa huomata kuinka tämä hölmöläisjuna taas puksuttaa täyttä höyryä eteenpäin ehtymättömällä hiilivarastolla.

Edessämme on suuri vuosi, 25 v. juhlavuosi ja ilmoilla on valtavasti ideoita ja visiointia toimintamme viemiseksi taas uusille, jännittäville vesille. Sanoista tekoihin pääseminen onkin sitten aina toinen juttu, mutta onneksi tähän porukkaan mahtuu huikeita työmyyriä. Ketkä facebook-ryhmäämme seuraavat, ovat kuvista saattaneet huomatakin, että kaikenlaisia kuvioita on meneillään ja melko paljon on piuhaa ja laatikkoa taas liikkunut paikasta toiseen. Parhaimpana motivaattorina toimii yhdessä tekemisen ilon lisäksi jokaisen semmarilaisen palava halu suunnitella ja tarjota uskolliselle yleisöllemme taas uusia, unohtumattomia elämyksiä.

Vuotemme huipentuu marraskuulle sijoittuvaan kiertueeseen, jonka valmistelut ovat täydessä vauhdissa. Uusia kappaleita haastavine sovituksineen on liuta, mutta uuden, mullistavan harjoittelumetodin kautta olemme otanneet niitä haltuun nopeammin kuin koskaan aiemmin. Tulevasta kiertueesta tulee kenties Semmareiden kaikkien aikojen paras konserttikokonaisuus. Liput saapunevat myyntiin kevään aikana.

Ohitettiin juuri Mäntsälä, hieno paikka. Kohta Keravalla.

Jullen auton takapenkiltä, Tuomas

9.10.2013

Arvoituksia metsästämässä

Joku on kysellyt ja huudellut sen perään, että Picchu Macho levynkannessa ja sen symboliikassa olisi ratkaistavana arvoitus. Huhussa taitaa olla salaisuus listamenestyksellekin ja onpa maakuntien geokätköiltä tavattu epätoivoisia etsijöitä eräs levynkansi käsissään.

Itsekin kiinnostuin ilmiöstä sen verran, että päätin testata taiteessa paljon käytettyä matemaattista vakiota arvoituksen ratkaisemiseen. Tai no, matemaattinen vakio on kuivahko nimitys, sillä toiset puhuvat kauneusarvosta ja sopusuhtaisuudesta, luonnollisesta harmoniasta.

Kyse on siis kultaisesta leikkauksesta.

Miten se toteutuu Picchu Macho levyssä ja sisällössä? Löytyykö kultaisen leikkauksen avulla ratkaisu arvoitukseen ja symboliikkahöpötykseen? Esimerkiksi jos otetaan biisi, jonka kesto on about vähän yli kolme minsaa, kultainen leikkaus on jossakin parin minsan hujakoilla. Tai jos vertaa albumin kokonaiskestoon, mikä biisi löytyy kultaisen leikkauksen kohdalta? Tai mikä kannen kuvioista osuu…

Mutta missä lis? Hohhoijaa.

Ei mutta joskus tämä hapatus on jopa pikkuisen pelottavaa – miten se sattuukin niin oikealle kohdalle ja oikeaan jännityspisteeseen. Miksi juuri sanat ”taivaalliset sotajoukot” sattuu kultaisen leikkauksen kohdalle? Tai Tunnelin suun tauko ja se Juffen ihmeääni? How do you do –neronleimauksen breikki ”pääsi oli täynnä…”. Joo, siis about, aina näitä vähän joutuu pyöristelemään. Ja selittelemään ja hakemaan merkityksiä. Mutta silti.

Tämä varmasti avasi kaikille lukijoilleen levynkannen arvoituksen? Tai vähintäänkin laittoi päätä enemmän pyörälle.

– Sakari Antila

3.10.2013

Kesän kuvioita

I don´t mind surfing in Portugal.

Vietin viikon Portugalin rannoilla jahtaamassa aaltoja, joiden mukaan pääsisin. Muutamien päästivät matkaan helposti ja joidenkin mukaan jouduin, valitettavasti. Mielessä kaikuivat surffiopettajan neuvot asennosta surffilaudalle noustuani: jousta paljon polvista, vie paino etujalalle, tähyä aallon vihreää osaa ja pyri sinne sekä ohjaa lautaa haulikkokädet edessä ja yläkropan kierroilla.

Rannalle päästyäni mieleeni piirtyi eräs tilanne, jossa pääsen hyvinkin läheltä seuraamaan tällaista surffiasentoa. Kenties teistäkin monet ovat sen nähneet. Ensi kerralla tarkkailkaapa onko palikat kunnossa: polvet, paino, kädet ja katse. Surffailun jälkeen katse tähyää jo tuleviin keikkoihin, Keuruu ja Jyväskylän kesä. Mahtavia erilaisia keikkoja tulossa. Keikkojen lähestymisen lisäksi innostus on sanoin kuvaamaton, koska mielenkiintoiset yhteistyökuviot ovat viemässä Rallipaavo-kappaleen tarinaa aivan uudenlaisille urille.

Kappaleen syntyhistoriaa voisi kuvata jo muutenkin ilmaisuilla villikortti tai mustahevonen ja nyt sen kehityskaaren värikirjo senkun kirkastuu. Perästä kuuluu.

– Aurinkoa kaikille toivoo Hannu S.

26.9.2013

Kiitos!

Ajattelin paljastaa kulisseista yhden kysymyksen, joka vuodesta toiseen on Semmareiden mielessä tai sydämellä tai nyrkkiringissä tai moottorikoneistamolla kansia viilatessa tai biisejä rustatessa tai ääniä avattaessa tai illan keikkaan keskittyessä tai spiikkejä itsekseen bäkkärin seinille höpöttäessä tai lämmittelylenkillä tai taklatessaan pallon tavoittelutilanteessa taas kerran liian lujaa hentoisinta kakkostenoria tai yrittäessään omaksua ääni väristen mehustelevia kooleja mooveja tai venyttäessään hauskoilla jutuilla äänenavauksen aloitusta tai jekuttaessaan stemmakaveria soundcheckissä tai vaihtaessaan banjoon kieliä tai…

Vähän lirpsahti ajatus, mutta toinenkin lista on pitkä: Mikkeli, Varkaus, Joensuu, Kuopio, Jyväskylä, Tampere, Hämeenlinna, Helsinki, Lahti, Imatra, Helsinki, Turku, Seinäjoki, Vaasa, Iisalmi, Oulu, kaikki Suomen ja muun maailman äidit ja heidän lapset.

Ja se paljastus tai kysymys. ”Miksi tätä tehdään?” Teitä varten.

Kiitos, kun picchumachoilitte tänä keväänä kanssamme!

– Sakari Antila

7.5.2013

Jännittäviä aikoja

Kiertueen neljäs ja viimeinen viikko käsillä. Kiertue aloitettiin maaliskuussa melkoisessa lumimyräkässä ja nyt näyttää jo lähes kesältä. Ihan stadionluokan bändien touhua tämä pitkällinen kiertäminen.

Mukavaa päästä jälleen yhden ”lepoviikon” jälkeen tien päälle ja tällä kertaa nokka kohti poh- (janmaata) joista. Edessä kuitenkin paljon enemmän kuin moni voisi arvata. ”Lepoviikko” on melkoista harhaa, jos tietää millainen valmistelu ja kuhina on kullakin ollut käynnissä. Kaikki yhtyeen jäsenet ovat laatineet omat ohjelmansa ja kampanjapuheensa. Mobyssa Vaasa-Iisalmi välillä näet pidetään yhtiömme Musiikkituotanto Ukkokiekuu Oy:n yhtiökokous, jossa kaikki perinteisesti tavoittelevat haluttua puheenjohtajan titteliä seuraavaksi toimikaudeksi.

Voi sitä puheen ja lupauksien kirjoa, jota tulemme kuulemaan Jyväskylä-Nurmo-Vaasa välillä niin bussissa, ruokailuissa kuin soundtsekeissäkin. Joel hotellivastaavana on joutunut varmaan melkoisen lahjonnan kohteeksi, kun muutamat ovat yrittäneet vaikuttaa hotellihuonejakoon, jotta pääsisivät tietyn henkilön kanssa samaan huoneeseen ja voisivat näin kalastella ja varmistella ääniä itselleen.

Iisalmessa tullaan näkemään luultavasti hyvinkin erilainen porukka, joka aamulla lähti Vaasasta tien päälle – jopa aivan uusi show, jos uusi tuleva puheenjohtaja näin haluaa.

– Pasi Niemelä

27.4.2013

Kolme varttia täynnä!

Ollaan kotimatkalla Turusta Jyväskylään. Jäljellä on vielä Pohjanmaan osuus kiertueestamme. Toki siihen mahtuu Iisalmikin, mutta kuoron savolaissiipi mielellään psykkaa itseään tätä jo retkeä varten. Onhan tosiasia, että kuoron henkiset juuret ovat enemmän lännessä kuin idässä ja aiheuttaa monesti savolaissiivelle alemmuuden tunnetta, syystäkin. Pojat ovat tavallaan tulossa kotiin! Mikä yhteensattuma näin jääkiekon mm-kisojen aattona. Kiitoksia Lahti, Imatra, Finlandia ja Turku. On harmittavaa, ettei meillä ole tarjota jyväskyläläisille konserttia tuollaisissa olosuhteissa. Toisaalta ei paikka tarvi olla hieno konserttisali hienon fiiliksen saamiseen. Tiedän, että Kankaan Hannu on virittänyt Nurmon liikuntahallin hienoon vireeseen. Talkoohenki on harvinaista nykyään ja siitä olemme perinteisesti saaneet Nurmossa nauttia. Erityisesti odotamme saavamme SALMIKEITTOA. Sitähän ei saa muualla Suomessa. Nyt huilataan vappuviikko ja tehdään loppukiertue pois! Terv Tuomo 1.tenori Pohjanmaa

– Tuomo Rannankari