4.11.2012

POIS MUKAVUUSALUEELTA!

Viime perjantai-iltana parikymmentä miestä kokoontui jälleen Semmareiden syntylähteille, Seminaarinmäen vanhaan Seminarium-saliin. Syksyllä olemme keskittyneet etupäässä uuden levyn työstämiseen, joten oli hienoa viettää kokonainen viikonloppu perinteisesti uusia ja vanhoja biisejä harjoitellen.  Yksi toimintamme kantavia ajatuksia on mennä ”pois mukavuusalueelta”. Jos aina pelaa varman päälle ja ei ota riskejä, hommasta kuin hommasta loppuu nopeasti intohimo. Kun mietimme tulevia toivekonsertteja, olisikin mukavaa olla mukavuusalueella ja vetää hyvin tuoreessa muistissa olevia viimevuosien varmoja hittibiisejä. Voin kuitenkin viikonlopun perusteella luvata sen, että yllätys-toivebiisejä on tulossa ja mukavuusalueelta mennään välillä hyyyyyvinkin kaaauuuuaass… Mukavuusalueelta poistuimme myös lauantai-illan ”pikku” joulukalenterin kuvauksissa. Kuvakset liittyivät tulevan levyn ensimmäiseen sinkkulohkaisuun, joka julkaistaan marraskuun lopussa. En voi vielä paljasta biisin nimeä, mutta varman päälle emme pelanneet myöskään ensimmäisen sinkun valinnassa! Nythän on marraskuu, movember. Me Semmaritkin päätimme lähteä kasvattamaan viiksiämme hyvän asian puolesta. Marraskuun lopun keikoilla voit nähdäkin komeita kalapuikkoja kuorolaisten nenien alla. Koska olemme erittäin kilpailuhenkisiä, luulen, että kotisivuillemme ilmestyy jossain vaiheessa Semmareiden Mr. Movember-kilpailu. Äänestä törkeimmät viikset! Sivustamme saa käydä tykkäämässä tai jopa lahjoittamassa euroja osoitteessa http://fi.movember.com/team/847621 T. Movember-Kapteeni Hannu M

25.10.2012

AJATUKSIA PIMEYDEN KESKELTÄ

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun… Herra Salo on kuvannut kulumassa olevaa hetkeä varsin taitavin sanakääntein. Pimeys, synkkyys, ankeus, alakulo – räntä, loska, ahdistus, masennus – “rakkaalla” lapsella on varsin monta nimeä. Elämme parhaillaan vuoden pimeintä aikaa. On hyvin paljon ihmisestä itsestään kiinni, miten ja millä tavoin pystyy käsittelemään, kestämään – ylipäätään suhtautumaan pimeyteen. Siis asenteesta. Monet taitelijat ovat hyödyntäneet pimeyden synkkää sielunmaisemaa kuvissaan, kirjoituksissaan ja totta kai musiikissakin. P.Pullikin spiikkasi Wyatt Earpin kantamaan hevosensa alas laaksoon vain kuu valonaan. Synkistelyn hetkiä on hyvä viettää itse kunkin aikanaan – ne puhdistavat ilmaa ja sieluakin. Synkistelyssä pitää kumminkin pitää rajat ja turvaetäisyys lähimmäisiin. Turvaetäisyydellä tarkoitan, että yhteyksiä ystäviin ei pidä vähentää ikävissäkään hetkissä – tosi ystäväthän tukevat juuri silloinkin. Jos siis havaitset lähipiirissäsi epätavallisen jatkuvaa synkistelyä, niin vedäpä kaveri henkevän keskustelun mukana lämpimiin hämärän tunnelmiin. Käy kylässä, älä vain naamakirjassa. Pimeyden syli on kaikessa tummuudessa myös yllättävän lempeä. Siihen on hyvä käpertyen kätkeytyä kuin peiton alle. Pienen jurnutuksen jälkeen olo helpottaa. Elämän ylämäetkään eivät tuntuisi niin makoisilta, jos kohdalle ei sattuisi välillä myös koettelemuksiakin. Pimeyden töinä ei ole tehty pelkästään pahaa. Monet rakkauden herkimmistä hetkistä lukeutuvat myös edellä mainittuihin. Liikunta on myös syksyllä vallan mainio “synkistely”. Omakohtaisesti koen yhtenä suurimpana terapiana syksyisen lenkkeilyn – räntäsateessakin. Tossua vaan toisen eteen ja ei se mitään, vaikka se pimeässä silloin tällöin osuu koiranp… Stemmakaveriani Moilasta lainatakseni: leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! (Vapaasti suomennettuna: sitkisty vastoinkäymisistä – ne on tarkoitettu sinua vahvistamaan ja paremmat ajat odottavat!). Kohta päästään avaamaan joulukalentereita ja sitä ennen on toivekonserttikin. Ville on muuten sähköpostitellut tai lähestynyt Maddea viime aikoina melko laiskasti, en silti usko seuraavan uutisen pitävän paikkaansa: ”Prinsessa Madeleine kertoo Chris O’Neillin olevan hänen sukulaissielunsa. Kuningashuone vahvisti tänään kihlauutisten pitävän paikkansa.” P.S. mikäli kuulumiseni julkaistaan ennen vaaleja, muistakaapas käydä äänestämässä, jos vaalien jälkeen, toivottavasti olette tehneet järkeviä valintoja. Nähdään toivekonsertissa K-P, ykkösbasso

17.10.2012

SITÄ JA TÄTÄ.

Muistakaahan toivekonsertti!

Lähettämiänne biisitoiveita on ollut todella mukava seurata. Ai niin… tuollainenkin biisi on joskus ollut ohjelmistossamme, miksi se on jäänyt pois? Joku toivoo nopeita showbiisejä, joku rauhallisempia ja koskettavia. Jotkut keskittyvät enemmän ulkomusiikillisiin seikkoihin kuten, ”haluaisin nähdä kappaleen Mein klein mutter”. Nähdä kappaleen?

Kuorolaisetkin kinastelevat joskus siitä millaisia kappaleita meidän tulisi esittää.Mielipiteitä ja vaatimuksia on käytännössä yhtä monta kuin laulajiakin. Aivan samalla tavalla kuin teidän toivomuksissanne joku toivoo menoa ja meininkiä ja joku rauhallisia ja jopa synkkiäkin kappaleita. Onpa eräs esittänyt, että koko konsertti olisi mahdollisimman synkkä ja se lautettaisiin alusta loppuun pimeässä.

Kuoromme on enemmän kuin osiensa summa. Toimimalla omina erilaisina yksilöinään jokainen kuorolainen tuo ryhmäämme oman ainutlaatuisen osansa. Kuoro onkin lopulta enemmän kuin kuorolaiset.

Samalla tavalla konsertti koostuu erilaisista kappaleista, tunnelmista ja käännöksistä. Lopulta kokonaisuus on sekin enemmän kuin osiensa summa. Lainaan loppuun erästä toivetta joka kirvoitti tämän tekstin syntymiseen.

”Teillä on paljon sointuvia, harmonisia lauluja, mutta toisaalta hauskoja hyvän mielen kappaleita. Kiitos niintä”

Kiitos teille itsellenne, toivomuksista ja edellä lainatun kaltaisista sanoista!

Kyllä näillä taas jaksaa!

9.10.2012

MIEHUUSKOE

Lapsuuden sankarini James Bond täytti juuri 50 vuotta.

Ollessani 12v isoveljeni ja serkkuni olivat aikeissa lähteä katsomaan elokuvaa nimeltä ”Miehuuskoe”. Tuossa elämänvaiheessa pääasiallinen asusteeni oli Kupsin verkkarit – nurmella pallon perässä kirmaten vietettiin melkoisen iso osa vapaa-ajasta. Samaisessa kostyymissa päätin lähteä mukaan elokuviin. Rainan ikäraja oli 16 ja ovimies halusi jostain kumman syystä kysyä ikääni. Vastasin kimeällä äänellä: ”16”. Pienen neuvonpidon jälkeen seurueemme jakaantui ja minä päädyin katsomaan James Bondin parodiaversiota. Miehuuskoetta en siis ihan vielä tuolloin läpäissyt.

Semmareiden toiminta muistuttaa usein monella tavoin kyseistä tarinaa – lapsellisen kovalla innolla hypätään kohti uusia haasteita. Aika usein on päästy ovimiehen ohikin.

Suurin miehuuskoe on kuitenkin lopulta ehkä se, että uskaltaa yhä joskus olla pikkupoika. Onnellista on kuulua porukkaan, jossa tuo koe läpäistään kiitettävin arvosanoin varsin usein.

1.10.2012

TOIVOTAAN, TOIVOTAAN

Nerokas idea tämä tuleva Toivekonsertti. Siksi, että… Sen lisäksi, että olemme saaneet sähköpostilla koskettavia ja hauskoja tarinoita ja perusteluita biisivalinnoista, saadaan uusi konserttisali Jyväskylään. Joskus. Aina kaikki toiveet eivät toteudu. Heti. Semmarit nimittäin mielenilmaisivat jyväskyläläisen konserttisalin puolesta jo 1994. Itse virittelin tuolloin vielä Honda Monkeyta, vai olikohan jo piikkikortti ja Aprilia Red Rose… No, pitkä moppi komisti päätä kuitenkin. Muistaakseni (ainakin) isoveli toivoi monta vuotta, että leikkaisin ärsyttävän mopin pois. Menopeleistä ja toiveista tuli mieleen eilissäpäiväinen isäpoika-kasvatuskeskustelu. Kolmevuotias nimittäin toivoi isälle kovin vaikeasti hyväksyttävää asiaa ”onhan meidän seuraavakin auto Rellu?” No, miten tuo nyt tulevaan toivekonserttiin liittyy? Kirjoitelkaa meille lisää, toivokaa lisää, tarinoita, perusteluita. Kaikkien toiveet eivät ehkä parin tunnin keikalla toteudu, mutta joku saa toiveensa läpi, jollekin toiselle se voi olla Rellu. Iso Kiitos jo kirjoittaneille, harvoin keikkaan alkaa orientoitumaan näin varhain… Niin, 3-v poikani rauhoittui biisiin Panssarivaunulla Parkanoon. Tarina tämäkin. Niin ja minä toivoisin… mersua.

17.9.2012

HYVÄ KIERTÄÄ, TARTTUU JA KANTAA

Reeni- ja keikkaviikonloppu on takanapäin, mutta sen vaikutukset vielä edessäpäin. Kiitos kuorolle ja Siilinjärveläiselle yleisölle, olitte mahtavia lauantaina. Vaikka me semmarit viihdymmekin hyvin keskenämme, on keikkatilanne aina vuoropuhelu yleisön kanssa, eikä keikasta voi tehdä hyvää pelkästään itsestään. Yleisön rooli on aivan olennainen konserttitilanteessa, koska koemme asiat yhdessä yleisön, teidän kanssanne. Jokainen tuo omat lähtökohtansa, vireystilansa, muistonsa ja mielentilansa mukaan saman katon alle ja siitä lähdetään, kun ensimmäiset sävelet kajahtavat tilassa.

Olen aina ihmetellyt kuitenkin keikkakokemusten laajaa vaihtelua yksilötasolla. Voi nimittäin olla, että itsellä on ollut aivan käsittämätön draivi päällä ja keikka on tuntunut sujuvan todella hyvin, kun samaan aikaan jollain toisella kuorolaisella on ollut vaikeuksia päästä hyvään tunnelmaan ja keikka on mennyt esim. tilan aiheuttaman ihmeellisen kuulokuvan kanssa säätäessä.

Keikat ovat erilaisia, eikä koskaan voi tietää millainen seuraavasta tulee ja miten sen itse kokee, puhumattakaan yleisöstä. Ilokseni täytyy kuitenkin todeta, ettei lauantain keikalta kyllä jäänyt yhtään toivomisen varaa. Se oli selvää jo ensimmäisen puoliskon jälkeen. Hyvä feelis tarttui, kiersi ja kantoi. Minulla vaikutus ei ole lakannut vieläkään.

Hannu S.

8.9.2012

MUSAMARATON

Tänään kolme kuorolaista osallistui Jyväskylässä järjestettyyn Finlandia maratoniin ja sen Musamaraton tapahtumaan. Juoksuharrastus on näytellyt koko historiamme ajan merkittävää roolia lämmittelyrituaalina jalkapallon lisäksi. Varsinainen harrastushuippu osui vuoteen 2002, jolloin yli puolet kuorolaisista juoksi Tukholman maratonin. 90- luvun lopussa osallistuimme pienemmällä ryhmällä vastaavaan tapahtumaan ja koko porukalla Jukolan viestiin. Taisi siinä olla mukana muutamat Rockfutiksen SM-kisatkin.

Nämä jutut ovat niitä joukkuehengen ja esiintymiskunnon tärkeitä tukijalkoja. On kiva mennä keikalle kun kaverit on iskussa. Tällaisena perinteisen tyylin eli diagonaalityylin hiihtäjänä näkee urheilun kovin kapeana suorittamisena. Kello ja räkä poskella -meininki on jotenkin lähellä sydäntä. Liikutun edelleen vanhoista Virenin, Vasalan, Miedon ja  Myllylän maaliintuloista. Jukka Keskisalon Em- kultayllätys tuo kylmät väreet. En väheksy mitään muutakaan kuntourheilutapaa. Nykyään kuorossa tämä repertuaari on laajentunut hirvittävästi. Tärkeintä, että oma juttu löytyy.

Niistä tuloksista vielä. Paikalla oli myös hiihtäjälegenda Harri Kirvesniemi, mutta tällä kertaa valmennustehtävissä. Itselläni pää oli jokseenkin vinossa loppumatkassa. Ajattelimme poikien kanssa  katsastaa kaikki kolme tarjolla ollutta matkaa.

Mikko Miettinen ykköstenori 10 km noin 47 minuuttia

Tuomo Rannankari ykköstenori 21 km noin 1 h 47 minuuttia

Joel Linna kakkosbasso 42 km noin 3 h 53 minuuttia

Olemme iloisia ja onnellisia. Kaksi mitalia meni ykköstenorille!

Tuomo

5.9.2012

PERINTEITÄ JA UUSIA TUULIA

Eilen tiistaina 5.9. esiinnyimme jo perinteeksi tulleessa konsertissa Jyväskylän yliopiston uusille opiskelijoille. Yliopiston rehtorilla on tapana ottaa uudet opiskelijat vastaan tarjoamalla heille Semmareiden konsertin. Tämä perinne on varsin mieluisa tehtävä meillekin. Harvoin pääsemme yhtä miellyttävään tilanteeseen salin ollessa lähes täynnä opiskelijoita, joilla ei välttämättä ole minkäänlaista aikaisempaa Semmaritaustaa. Tällaiselle ”neitseelliselle” yleisölle esiintymisessä voi nauttia itsekin yllätyksistä joita he kokevat ensimmäistä kertaa. Lopputulos on onneksi edelleen ollut se, että saamme tästä mukaamme runsaasti uusia faneja tahi vähintäänkin lavashowtamme arvostavia tuttavuuksia. Tämä konsertti oli sikälikin erityinen että konsertissa oli ensimmäistä kertaa yliopiston uusi rehtori Matti Manninen. Toivottavasti yhteistyömme jatkuu edelleen yhtä saumattomasti uuden rehtorin kanssa kuin mitä olemme kokeneet Aino Sallisen rehtoriuran aikana.

Konsertin jälkeen Jyväskyläläinen rap-ryhmä rakensi uutta Jypinkylä 3- biisiään ja videon taustalle on kerätty jälleen runsaasti eri alan Jyväskyläläisiä vaikuttajia ja ilmiöitä. Tulevassa Jypinkyä 3-biisissä siis vilahtaa myös Semmareiden komea joukko. Vaikka itsekin olemme joskus musiikissamme sivunneet myös tätä musiikin suuntausta, oli mukava tutustua aidon rap-ryhmän puuhasteluihin. FP on nopeasti noussut Jyväskylässä legendaariseen maineeseen Jypinkylä-musiikkivideoillaan. Odotamme mielenkiinnolla muutaman viikon kuluttua Youtubessa julkaistavaa musiikkivideota.

T: Pasi P. yköstenoreista