4.4.2014

Syksyn 25 v. Juhlakunnossa kiertueen lippuja myynnissä!

Kesää ja jäiden sulamista järvistä vasta odotellaan, kun syksyn Juhlakiertueen lippuja on tullut jo myyntiin. Olemme mukana Veikkauksen ja Suomen Rock-klubien ”Kaveri mukaan”-kampanjassa, jossa nopeimmat saavat lipun ostaessaan toisen lipun ilmaiseksi Jyväskylän Lutakon keikallemme www.veikkaus.fi/kaverimukaan .  Myös normi lippuja on jo tarjolla http://www.tiketti.fi/Seminaarimaen-Mieslaulajat-Lutakko-Jyvaskyla-lippuja/25174 . Ei muuta kuin tekemään takuuvarmaa sijoitusta syksyä varten 🙂

T. MiettisMikko

25.3.2014

Jänniä virityksiä

Viime viikolla piipahdettiin torstaina Tampereella keikkailemassa lääkäripäivillä. Aika raskas sessio työn ohessa. Kotiin palailtiin tuolta reissulta vasta aamuyöstä, mutta jäi hyvät fiilikset. Keikalla oli paljon porukkaa jonka reaktioista oli luettavissa nopeaälyisen yleisön ensikertainen tutustuminen kuoromme kanssa. Ei kuitenkaan välttämättä viimeinen loppuaploodeista päätellen.

Keikka loppui ysin maissa Tamperetalolla ja siitä siirryttiin legendaariseen Pispalaan ja Vaakon Nakki -nimiselle grillille. Melko hyisessä kevätsäässä otettiin valokuvia tulevan kiertueen markkinointimielessä. Tarjosipa grillin omistaja kuumat koirat koko porukalle josta suurkiitokset. Energiaa ja asennetta riitti parituntisen session loppuun saakka ammattitaitoisen valokuvaajamme ohjauksessa. Kokeiltiin kurkipotkuja ja grillipainia. Lopputulos näkynee ”Juhlakunnossa” nimeä kantavan 25v kiertueemme markkinoinnissa. Ensimmäiset otokset kuvauksista ovat olleet tarkastettavana ja täytyy myöntää että amatöörin ja ammattilaisen välinen ero on onneksi edelleen suuri. Huikeita tunnelmia sai kuvaajamme Ahti vangittua kameraansa.

Ensi viikonloppuna odottaa viimeinen treenimme Vehniän kylätalo Himmassa. Olemme käyttäneet kylätaloa kolmena viikonloppuna niin teknologisen kehittelyn kuin uusien laulujemme harjoituspaikkana. Tuoreet iPadit ovat olleet ahkerassa käytössä ja uudenlainen paperiton sovitusten treenaaminen on kertakaikkiaan lyönyt itsensä läpi. Tuskin enää on entiseen nuottien selaamiseen paluuta. Sen verran tehokasta on uusi harjoitusmetodi. Himmassa kuulimme myös ensimmäiset maistiaiset kansainväliseltä levyltämme, jota olemme valmistelleet kaikessa hiljaisuudessa jo vuosien ajan. Omaksi tunnelmaksi jäi ylpeys ja kiihkeä odotus valmiin levyn kuulemisesta. Huikeita suorituksia niin solistilta kuin Jannelta levyn miksaajana. Sellainen tunnelma jäi että tutut kappaleet olivat saaneet aivan uutta henkeä Jannen käsittelyssä ja kielen vaihduttua. Niin faneille kuin kuorolaisillekin on luvassa paljon mielenkiintoisia kuunteluelämyksiä. Levyt ovat kuulemma matkalla Jyväskylään ja kämmenpohjat hikoilevat jo odotuksesta.

Terveisin: Pidempi Pasi ykköstenoresta

9.3.2014

Keikkaa ja treeniä

Perjantaina käytiin yllätyskeikalla ”kotiluolassa”, eli yliopiston vanhassa juhlasalissa. Oli meininkiä! Ja hauskaa, että varmaan aika moni oli ensimmäistä kertaa kuoroa katsomassa. Yksityistilaisuudet ovat usein melko erilaisia kuin julkiset konsertit, joihin ihmiset ovat tulleet tietoisesti esitystä katsomaan. Molemmissa on puolensa ja useita hauskoja muistoja on vuosien varrelta kertynyt myös erilaisten yritysten ja yhteisöjen juhlista ja muista tilaisuuksista. Eihän ne kaikki toki pelkkää juhlaa ole olleet. Yksi haastavimmista esityksistä oli varmaan yli viisitoista vuotta sitten Helsingissä nimeltä mainitsemattoman yrityksen juhlissa. Keikka kulkee muistoissa nimellä ”jauhotehdas”. Taisi olla viimeisiä akustisia keikkoja sen luonteisissa tapahtumissa. Ihmiset olivat voimakkaasti juhlatunnelmissa ja desibelit katossa, kun meidän oli määrä laulumme laulaa. Tehdashallin nurkassa koitimme kaikkemme, että edes joku olisi kuullut jotain. Mutta silti eturivissä seisoneet sinnikkäät joutuivat huutamaan taaksepäin hiljenemiseen kehottavia käskyjä. Tuloksetta. Että ehkä ei ollut kellään kivaa. Mutta juhlat oli silti hyvät, kokemusta kertyi meillekin ja ehkäpä siitä jonkinlainen keikkapalkkio kuitenkin tuli. Viime perjantain keikalla tunnelmaa oli sitäkin enemmän. Kiitoksia vaan, pankkineidit ja -herrat!

Loppuviikonloppu olikin harjoitusta. Mitä se sitten kulloinkin meidän tapauksessa tarkoittaa. Tällä kertaa aikuiset miehet opettelivat mm. kävelemään. Eipä ollut helppoa sekään. Sen verran oli erikoisia tapoja keksitty tuohonkin liikkumisen muotoon. Ja hiki tuli. Samoin kuin potkupallossa, joka taitaa kuulua aina asiaan, kun kokoonnutaan. Roudaus oli myös hyvää voimaharjoittelua. Ja laulettiinhan sitä myös jonkin verran. Uusia biisejä. Sehän on aina kivaa ja nyt kun on ne humpuukivehkeet (Ipad), joilla oppiminen käy kuin leikki, niin voi keskittyä tulkintaan. Ai niin, kuunneltiin myös uutta levymateriaalia, jossa on hieno kattaus biisejä ulkomaan kielellä. Kylmät väreet meni.

Jyrki

5.3.2014

Mitä muut minusta ajattelevat?

Pari viikkoa sitten olimme työporukan kanssa työhyvinvointiretkellä Tampereella. Tuli niin kotoinen olo, kun bussia ajoi Semmareiden hovikuski Timppa. Emme tokikaan olleet liikkeellä Semmaribussilla, koska tarkoitus oli ehtiä seuraamaan teatteriesitystä. Bussiin istahtaminen ja matkan taittaminen kivalla porukalla on aina hieno juttu oli kyse sitten Semmariporukasta tai työporukasta. Teatteriesitys ei ollut elämää suurempi vaikkakin sitä yritimme analysoida ja tulkita eri näkökulmista. Vaikuttavin kokemus tällä retkellä oli ruokailutapahtuma. Valitsimme kalliin pihvipaikan ja saimme rahoille vastinetta.

Ruokailun loppuvaiheessa huomio kiinnittyi viereisen pöytäseurueen keski-ikäiseen pukumieheen, jolla vaikutti menevän ruokapala ”väärään kurkkuun”. Muutaman yskäisyn jälkeen seurueen nainen kävi miestä taputtamaan selkään ja itselleni tulikin jo helpotuksen tunne siitä, että kaveri sai tukalaan tilanteeseen apua. Hetken kuluttua kuitenkin säpsähdimme, kun apua antanut nainen kääntyikin pöytäseureemme puoleen ja pyysi hätääntyneenä apua. Tässä vaiheessa miehen pää jo retkotti velttona ja vaikutti kovasti siltä, että nyt taitaakin olla tosi kyseessä.

Lähimpänä naista istui koulumme rauhallinen ja säyseä opettaja Olli. Leppoisasta luonteesta ei kuitenkaan ollut tietoakaan siinä vaiheessa, kun hän ponkaisi hetkeäkään tupeloimatta pystyyn ja ryhtyi ensiaputoimenpiteisiin. Varmalla otteella Olli nosti pukumiehen ilmaan, otti kaverin Heimlichin otteeseen ja aloitti vahvaakin vahvemman ”rytkyttelyn”. Tätä tapahtui varmasti kovinkin yli puolenkymmentä kertaa. Muistan ihmetelleeni vaikuttavaa ensiaputilannetta, jossa voimat jylläsivät ja autettavan kengät ja kädet heilahtelivat toimenpiteen aikana velttoina puolelta toiselle.

Kaikkien helpotukseksi, ruokapala autettavan henkitorvesta pullahti pois ja miehen elintoiminnot palautuivat. Vakavan tilanteen loppu vaikutti jopa hieman huvittavalta kaikessa ihmeellisyydessään. Autettava mies istahti mitään puhumatta lautasensa ääreen ja jatkoi syömistä. Myös auttaja istahti ja jäi ihmettelemään hiljaa omalle paikalleen. Molempien pöytien seurueet seurasivat ihmetellen tapahtunutta ja vasta tovin päästä koko tilanne selvisi autettavalle. Hän kääntyi ihmettelemään, mitä oli tapahtunut ja kävi lopulta juttelemaan Ollin kanssa.

Koko tapahtuma oli ohitse puolessa minuutissa. Esimerkillistä ensiaputyötä toteuttanut Olli ei pysty oikein kertomaan, kuinka hän homman teki. Varmasti ensiapukurssien harjoittelulla oli oma vaikutuksensa onnistuneeseen toimintaan. Tärkeintä kuitenkin tilanteessa taisi olla päättäväinen ja rohkea toiminta. Mielessä ei varmasti käynyt monen taiteilijan tai esiintyjän toiminnan latistava ajatus: ”Mitä muut minusta ajattelevat”. Hienoa Ola!! Ylivertaisen hienoa!

Jobo

25.2.2014

Taas tämä tyhjyyden tunne tulee…

Reilut kaksiviikkoiset olympialaiset Sotshissa loppuivat viime viikonloppuna. Suuria tunteita koettiin niin kisapaikoilla, kuin vastaanottimienkin ääressä. Itselläni sattui hyvä tuuri, että pystyin seuraamaan kisoja melko paljon TV:stä. Vaikka en mikään TV-urheilun suurkuluttaja olekaan, oli kyllä aivan mahtavaa seurata eri lajien urheilijoiden suorituksia, ponnistuksia ja venymisiä. Kotisohvalla jännitettiin ja hurrattiin suomalaisille, ja vaikka järki sanoo että turhaan sitä huutaa telkkarissa hiihtävälle hahmolle (ei se sitä kumminkaan kuule), niin kumminkin sitä löytää itsensä kannustamasta ja hyppimästä olohuoneesta. Sohvan tyynyistä voi melkeinpä nähdä esim. jääkiekkopelien jännityksen jäljet.

Suurten tapahtumien jälkeen on monesti hieman tyhjä olo, ”…että mitäs nyt?”, jos niihin on osallistunut aktiivisesti ja elänyt vahvasti monien hetkien mukana. Kun jokin suuri ja merkittävä loppuu, leijuu hetken aikaa ikään kuin tyhjän päällä, ennen kuin pääsee taas arkeen kiinni. Melko usein Semmareiden kiertueiden jälkeen huomaa itsessä samanlaista tyhjyyden tunnetta muutamien päivien ajan. Arki on hetken hukassa, kun ajatukset ovat vielä menneissä hienoissa päivissä, joita on elänyt niin täysillä tapahtumien mukana. Pikku hiljaa sitä palautuu maanpinnalle ja huomaa, että  perus MAKAROONILAATIKKO onkin se kultamitallihiihto.

Jalkapallon MM-kisoja ja Semmareiden 25-vuotisrundia odotellessa.

Uski

9.2.2014

Kevättä rinnassa ja uusia visioita

Onpas mukavaa ajella treeneistä kotiin kun ei ole pimeää. Edellisen kerran syyskuussa pääsi valoisan aikaan takaisin kotiin. Kuskiäänestyksen voitti tällä kertaa Julle, Sompinmäen Hannu torkkuu vieressä. Takana on kaksi peräkkäistä treeniviikonloppua ja on mahtavaa huomata kuinka tämä hölmöläisjuna taas puksuttaa täyttä höyryä eteenpäin ehtymättömällä hiilivarastolla.

Edessämme on suuri vuosi, 25 v. juhlavuosi ja ilmoilla on valtavasti ideoita ja visiointia toimintamme viemiseksi taas uusille, jännittäville vesille. Sanoista tekoihin pääseminen onkin sitten aina toinen juttu, mutta onneksi tähän porukkaan mahtuu huikeita työmyyriä. Ketkä facebook-ryhmäämme seuraavat, ovat kuvista saattaneet huomatakin, että kaikenlaisia kuvioita on meneillään ja melko paljon on piuhaa ja laatikkoa taas liikkunut paikasta toiseen. Parhaimpana motivaattorina toimii yhdessä tekemisen ilon lisäksi jokaisen semmarilaisen palava halu suunnitella ja tarjota uskolliselle yleisöllemme taas uusia, unohtumattomia elämyksiä.

Vuotemme huipentuu marraskuulle sijoittuvaan kiertueeseen, jonka valmistelut ovat täydessä vauhdissa. Uusia kappaleita haastavine sovituksineen on liuta, mutta uuden, mullistavan harjoittelumetodin kautta olemme otanneet niitä haltuun nopeammin kuin koskaan aiemmin. Tulevasta kiertueesta tulee kenties Semmareiden kaikkien aikojen paras konserttikokonaisuus. Liput saapunevat myyntiin kevään aikana.

Ohitettiin juuri Mäntsälä, hieno paikka. Kohta Keravalla.

Jullen auton takapenkiltä, Tuomas

9.10.2013

Arvoituksia metsästämässä

Joku on kysellyt ja huudellut sen perään, että Picchu Macho levynkannessa ja sen symboliikassa olisi ratkaistavana arvoitus. Huhussa taitaa olla salaisuus listamenestyksellekin ja onpa maakuntien geokätköiltä tavattu epätoivoisia etsijöitä eräs levynkansi käsissään.

Itsekin kiinnostuin ilmiöstä sen verran, että päätin testata taiteessa paljon käytettyä matemaattista vakiota arvoituksen ratkaisemiseen. Tai no, matemaattinen vakio on kuivahko nimitys, sillä toiset puhuvat kauneusarvosta ja sopusuhtaisuudesta, luonnollisesta harmoniasta.

Kyse on siis kultaisesta leikkauksesta.

Miten se toteutuu Picchu Macho levyssä ja sisällössä? Löytyykö kultaisen leikkauksen avulla ratkaisu arvoitukseen ja symboliikkahöpötykseen? Esimerkiksi jos otetaan biisi, jonka kesto on about vähän yli kolme minsaa, kultainen leikkaus on jossakin parin minsan hujakoilla. Tai jos vertaa albumin kokonaiskestoon, mikä biisi löytyy kultaisen leikkauksen kohdalta? Tai mikä kannen kuvioista osuu…

Mutta missä lis? Hohhoijaa.

Ei mutta joskus tämä hapatus on jopa pikkuisen pelottavaa – miten se sattuukin niin oikealle kohdalle ja oikeaan jännityspisteeseen. Miksi juuri sanat ”taivaalliset sotajoukot” sattuu kultaisen leikkauksen kohdalle? Tai Tunnelin suun tauko ja se Juffen ihmeääni? How do you do –neronleimauksen breikki ”pääsi oli täynnä…”. Joo, siis about, aina näitä vähän joutuu pyöristelemään. Ja selittelemään ja hakemaan merkityksiä. Mutta silti.

Tämä varmasti avasi kaikille lukijoilleen levynkannen arvoituksen? Tai vähintäänkin laittoi päätä enemmän pyörälle.

– Sakari Antila

3.10.2013

Kesän kuvioita

I don´t mind surfing in Portugal.

Vietin viikon Portugalin rannoilla jahtaamassa aaltoja, joiden mukaan pääsisin. Muutamien päästivät matkaan helposti ja joidenkin mukaan jouduin, valitettavasti. Mielessä kaikuivat surffiopettajan neuvot asennosta surffilaudalle noustuani: jousta paljon polvista, vie paino etujalalle, tähyä aallon vihreää osaa ja pyri sinne sekä ohjaa lautaa haulikkokädet edessä ja yläkropan kierroilla.

Rannalle päästyäni mieleeni piirtyi eräs tilanne, jossa pääsen hyvinkin läheltä seuraamaan tällaista surffiasentoa. Kenties teistäkin monet ovat sen nähneet. Ensi kerralla tarkkailkaapa onko palikat kunnossa: polvet, paino, kädet ja katse. Surffailun jälkeen katse tähyää jo tuleviin keikkoihin, Keuruu ja Jyväskylän kesä. Mahtavia erilaisia keikkoja tulossa. Keikkojen lähestymisen lisäksi innostus on sanoin kuvaamaton, koska mielenkiintoiset yhteistyökuviot ovat viemässä Rallipaavo-kappaleen tarinaa aivan uudenlaisille urille.

Kappaleen syntyhistoriaa voisi kuvata jo muutenkin ilmaisuilla villikortti tai mustahevonen ja nyt sen kehityskaaren värikirjo senkun kirkastuu. Perästä kuuluu.

– Aurinkoa kaikille toivoo Hannu S.