8.4.2011

WE ARE BACK!

JES! Rundi on käynnistynyt: ensimmäiset lämmittelyt/äänenavaukset/keikat, ensimmäinen bussimatka ja ensimmäinen hotelliyö takana. Jyväskylässä oli keskiviikkona kohtuullisen tiivis päivä. Aamusta aloitettiin peilisalissa koreografiatreeneillä ja lopeteltiin puolen yön jälkeen lavan purkamisella ja pakkaamisella. Perhosia liihotteli ilmoilla ennen ensimmäistä keikkaa omasta olotilasta ja kavereiden puheista päätellen enemmän kuin aikoihin. Energialatauksella olisi mukavasti pyörittänyt vaikka keskikokoista voimalaitosta.

Keikat ovat menneet hyvin, Jyväskylässä kaksi vetoa ja eilen Tampere-talossa. Hieno fiilis! Setistä ei tuleville keikoille saapuville tohdi liikaa tässä vaiheessa paljastaa. Todettakoon kuitenkin, että oman mukavuusalueen ulkopuolelle on taas kurotettu ja oikein ”mukavasti” siinä onnistuttukin. Monessakin mielessä. Meininki on ilmeisesti ollut ajoittain turhankin kovaa, kun kenraaliviikonlopun tapaan tarvittiin Paviljongissakin palokuntaa rauhoittamaan tilannetta… Onneksi toisenkin keikan yleisölle pystyimme lopulta molemmat puoliajat esittämään. Kiitoksia voisi jo tässä vaiheessa jakaa todella monelle taholle, etenkin tekniikallemme, joka on hoitanut hommat ammattimaisesti kasaan. Ja erityiskiitos kaikille Jyväskylässä ja Tampereella keikoilla jo käyneille! Toki kunniamaininta myös Mobylle, joka ilman mitään ongelmia kuljetti meitä. Ainakin ensimmäisen etapin. Rakkaaseen bussiimme oli ilmestynyt ilmeisesti joidenkin kuorolaisten toimesta (kiitos Turkka ja Kinke!) yllättäen myös miesten huone ja viihdekeskus!

Nyt aamiaiselle, kamat kasaan ja kohti Kuopiota. Nähdään keikoilla!

2.4.2011

VIIMEISEN COMEBACK-HARJOITTELUVIIKONLOPUN AIKANA KUULTUA

• Aamulla jogurttia, seuraava ateria vasta illalla kuudelta. Hiukan energiat vähissä
• Jos laittasitte ne pizzalaatikot suoraan sinne jätesäkkiin
• Ei täällä näe yhtään mitään. Kompastuin nostimen jalkoihin
• Puoli kahdelta nukkumaan ja aamulla taas ylös.

• Itse tekisin kunnon kantoreijät kylkeen ainakin kaikkiin isoimpiin. Tiedän että tästä ollaan kuitenkin hieman erimielisiä. Tehdään kompromissi. Testataan Paviljongissa, kun saadaan kokemusta tuosta liuttamisesta.
• Jos Timppa joskus kysyy, että voisitko ajaa kuorma-autoa, niin ei siitä voi oikein kieltäytyä.
• Huomasin, että omat aivosolut olivat aika finaalissa rakentavan logistisen ajattelun suhteen. Soittelin Hessulle ja laitoin tilaukseen.
• Vielä pari tuntia siellä säädettiin, mutta ovat nyt purettuna naapurin peräkärrissä. Sain sovittua täksi aamuksi pulverimaalauksen, ja lähen tästä vielä viemään osat Muurameen.
• Superhieno osoitus Kinnusen härkämäisestä päättäväisyydestä. Itse en ole kyennyt näkemään tässä asiassa nokkaani pidemmälle. Aika pitkälle siis kuitenkin… Hyvä. Taisivat olla aika pakollinen, fiksu investointi nohevan liikkumisen takia!
• Tiettyä tarunhohtoisuutta ja ajankuvaa tavoitellaan… Voi risteeni
• Hyvä, että kerkesin soittamaan suoraan 112. Muuten olisi tullut paikalle kaikki yksiköt. Niiden kuitenkin pitää aina tulla tarkistamaan ilmaisin.
• Muistakaa laulaa uusia kappaleita ajatuksella maanantaina ja tiistaina

27.3.2011

DII VII DII

Viime harjoituksissa se jälleen tapahtui, kauan odottamamme hetki. Upo uusi Suuntaamme avaruuteen kiertueen DVD saapui luoksemme valmiina painosta. Se tunne, kun näkee uuden kuoron julkaisun ja pitää sitä omissa käsissä, on jotain uskomatonta. Sitä on samalla suunnattoman kiitollinen kaikille, jotka ovat tehneet valtavan työn julkaisun toteutumiseksi, mutta myös itsestä tuntuu ylpeältä, että näin mahtavassa porukassa ja julkaisulla saa olla mukana.

Hauskaa on myös seurata kuinka kaikilla kuorolaisilla on melko samanlainen innostus uudesta julkaisusta ensi -hypistelyjen ajan. Se tunne on kuin pikkulapsilla jouluaattona, kun näkee jo paketin muodosta, että nyt tulee jotain ainutlaatuista, mahtavaa ja ehkä toivottuakin. Silmät kiiltävät kaikilla onnesta ja hymy on herkässä. Ensimmäinen tunne oli varmaan monella, että WAU!!! MMAHTAVAA!!!!AAVATHAMM!!!UAW.

Suuntaamme avaruuteen DVD:llä on yhteensä yli neljä tuntia materiaalia. Kaikki kolme erilaista keikka-kokonaisuutta (konsertti, klubi ja akustinen) ovat mukana melkein kokonaan, joten se sisältää lähes kaikki 20-vuotis juhlakiertueella esitetyt kappaleet. Noihin puolentoistavuoden takaisiin hetkiin on ollut mahtava palata, kun tässä parin viikon ajan on tullut levyjä katsottua muutamaankin kertaan. Erityishuomion DVD:llä saa kuitenkin Aki Tulikarin kuvaama kulissien takaa -dokumentti. Siinä raotetaan hieman sitä mystisyyden esirippua jonka taakse kuoro kätkeytyy konserttien valmisteluissa, lämmittelyssä, bussimatkoilla, sekä konserttien aikana. Takahuoneissa tapahtuvia huijauksia, juonitteluja ja salaliittoja, sekä tuijottavia katseita unohtamatta. Meillä kuorolaisilla oli ainakin hauskaa, kun näimme dokkarin ensimmäistä kertaa valmiina. Nyt teillä yleisöllä on mahdollisuus kurkistaa hieman tuonne Semmari-verhon taakse ja nähdä meistä se toinen puoli esityslavan takana.

19.3.2011

KOHTA ON HUHTIKUU

Taas on yksi treeniviikonloppu takana. Pienistä palasista, pitkään ilmassa leijuneista visioista ja ideoista alkaa vihdoin hahmottumaan ja konkretisoitumaan yksi eheä suurempi kokonaisuus, Semmarit Comeback-konsertti. Yksittäiset kuorolaiset ja työryhmät ovat tahoillaan nikkaroineet ja työstäneet asioita eteenpäin taas jälleen kerran uskomattomalla panoksella.

Erityismaininnan ansaitsee lavasteryhmä, jonka huikeissa visioissa on muulla kuorolla ollut täysi työ pysyä kartalla. Ryhmä on myös ällistyttänyt muita kuorolaisia mm. hämmästyttävillä pienoismalleilla. Vanerista ja kankaista saa taitavat kädet ihmeitä aikaan, esim. pikku semmari-ukkeleita. Oli suunnaton ilo kokoontua taas yhteen ja pistää työn hedelmiä kasaan. Niin, ja laulettuakin tuli. Itse en ole ihan täysipainoisesti voinut kiertueen valmisteluihin osallistua, johtuen tietyistä…rajoituksista. Siitä ehkä kohta lisää. Mutta täytyy vielä kerran nostaa hattua kuoroveljille kaikista kiertueen eteen nähdyistä uskomattomista ponnisteluista!

Niin…itselleni nämä viikonloput ovat olleet aivan erityisiä henkireikiä. Viime aikoina olen saanut kokea kantapään kautta, mitä tarkoittaa sanonta ”minkä taakseen jättää sen edestään löytää”. Elämässä on niin helppoa jättää asioita tekemättä, lakaista homma maton alle ja ajatella, että teen sen sitten joskus myöhemmin, jos teen. Yllättävän usein tekemätön asia alkaa kuitenkin nakertamaan mielenrauhaa ja jopa vaikeuttamaan elämässä etenemistä. Ennemmin tai myöhemmin tie nousee pystyyn ja on pakko tarttua tuumasta toimeen. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Mutta useimmiten asian hoitaminen on silloin jo (todella) paljon hankalampaa ja epämukavampaa. Jos olisin aloittanut 2 viikkoa aikaisemmin niin ei tarttis nyt miettiä miksen aloittanut…tai omassa tapauksessani homma olisi pitänyt hoitaa jo vuosia sitten. Ei tarttis nyt miettiä miksi olin silloin niin tyhmä. Asia josta puhun ei liity Semmareihin, vaan kyse on mistäpä muusta kuin varusmiespalveluksesta.

Onneksi kuitenkin palkintona pitkään rästissä olleiden hommien loppuun saattamisesta saa yleensä valtavan määrän mielihyvää. Myös roikkuneet yliopisto-opintoni ovat vihdoin pulkassa ja olo on kuin olympiavoittajalla. Fiilis huipentunee varmasti vielä heinäkuussa, kun reservin vapaus koittaa.

Kiertueen lomien anomisessa riittänee vielä kädenvääntöä, mutta olen optimistinen. Tuskin maltan odottaa rundille pääsyä!

Siispä, tavataan pian keikoilla, rakkaat lukijat! Aurinkoista kevättä sulle toivottaa,

Tuomas

P.S. Uunituore uusi tupla-DVD on tullut painosta, tule keikalle ja hanki omasi!