22.2.2012

HEI HEI MITÄ KUULUU?

Oikein hyvää kuuluu, mitä nyt vähän lämpöä on. Eilen meinasin pahoittaa mieleni minäkin…

Herättyäni yöllisen kuumeen ja vatsanväänteiden aiheuttamien vilunväreiden jälkeen muutaman tunnin yöunilta oksentamaan, tajusin että vasen käteni, josta viime viikolla oli sormen murtumaa tukeva kipsi poistettu, oli turvotuksesta kipeä ja jäykkä. Buranaa aamupalaksi, sormia väkisin suoriksi ja vaatteita niskaan. Oli jo kiire soittokeikalle kaupungin toiselle laidalle.

Starttasin autoni sijaisasuntomme pihassa, jossa olemme paossa toista vesivahinkoa muutaman kuukauden sisällä. Parin ajetun kilometrin jälkeen tajusin ohjaustehostimen ”kadonneen”. Varmatoiminen, pikkuvikainen ranskalainen kaunotar kyyditsi minut kuitenkin tapojensa mukaan perille kohteeseen, jossa konepellin alta paljastui riekaleinen apulaitehihna. Soitto korjaamolle ja hinausfirmaan, homma hoidossa!

Soittokamat ja äänentoisto pikaisesti pystyyn. Nopea soundcheck ja kaikki valmiina esitystä varten. Lavalle mennessä osun mikrofonitelineeseen, joka katuu juuri kunnostetun wanhan perintökitarani päälle kaataen sen rämisten lattialle. Teline ei mene onneksi kitarankannesta läpi, mutta jättää kylläkin muistoksi syvät vauhtiraidat. Mikrofoni toimii ja lyhyen shokkivaiheen jälkeen päästään kiinni hetkeen. Tästähän tuli aivan kelpo konsertti.

Tänään paistaa lämmin kevätaurinko sälekaihtimien raoista. Saan aloittaa aamuni rauhassa kahvia juoden ja leppoisasti kuulumisia kirjoitellen. Kaikki on toistaiseksi oikein hyvin. Parempaa päivää meille kaikille!

15.2.2012

KOHTI KEVÄTTÄ

Kiinalaisessa filosofiassa varhaisen uskomuksen mukaan ajattelu perustui syklisyyteen. Mm. vuodenajat vaihtelevat sykleittäin – näin ajatus heijasteli luonnonjärjestystä.

Keväällä kylvetään, kesällä kasvetaan, syksyllä korjataan sato ja talvella levätään. Näin yksinkertaista nykyäänkin se ihmisen työnteko ja elämä voisivat olla – ja kaikki jaksaisivat paremmin. Ei olisi työuupumusta. Eikä stressiä.

Viime viikolla kuulin pitkästä aikaa talitintin laulavan aamulla, kun lähdin töihin. Kevät tekee tuloaan. Myös Semmarit on herännyt talviunilta (mitä nyt kaksi kertaa heräsimme Kiinassa). Nyt harjoitellaan uusia sovituksia, äänitetään uutta levyä ja täytetään kesän keikkakalenteria….

7.2.2012

HUUMORI KUKKII?

Huumori on osa semmaritoimintaa, niin lavalla kuin harjoituksissakin. Viime viikonloppuna saimme taas nauraa mm. äänenavausten, soundcheckien, äänitysten ja kokousten lomassa kerran jos toisenkin. Huumorin laatu kulkee saumattomasti asiattomasta luokattomaan. Ja toisinpäin. Mutta älykkäältäkään huumorilta ei ole täysin vältytty.

Joskus takavuosina kuoron keskuudessa oli keskustelua siitä, pitäisikö huumoripuolta keikoilla vähentää tai jopa poistaa. Taka-ajatuksena oli kaiketi huoli siitä, että kuoro on kuitenkin tehnyt paljon myös vakavahenkisiä ja jopa tyylikkäitäkin musiikillisia teoksia, jotka voivat jäädä huomiotta, kun usein matto luiskahtaa jalkojen alta ja omaan banaaninkuoreen on pakko kompastua.

Tottahan se on, ettei kainalopieru ole korkeakulttuuria. Paitsi, jos sen suorittaa taho, joka edustaa korkeakulttuuria. Semmarit ei taida kaikilta osin korkeinta kulttuuria edustaa, vaikka joku kuorolaisista seiväshypyssä edelleen napsiikin SM-, PM- ja EM-mitaleja. Nykyään tuntuu kuitenkin, että melkein mitä vaan voidaan tehdä, eikä kauhean paljon harmita, jos tekeminen ei olekaan kulttuurisesti kaikilla mittareilla erityisen korkealle arvostettua. Lisäksi on tullut ymmärrystä siitäkin, että toimivan huumorin ja hyvien menobiisien tekeminen on usein vähintään yhtä haasteellista kuin ”vakavasti otettavan” taiteenkin.

Harvoin otamme muualta suoria lainauksia keikoillemme, mutta perjantaina taisi spontaanisti jonkin kappaleen yhteydessä kuulua tutut hokemat: ”sitähän sää kysyit” ja ”vitsi, vitsi, haittaakse?”. Kuoron virettä nämä spontaanit hölmöilyt yleensä parantavat entisestään, eikä tuo tuntunut yleisöäkään haittaavan. Joskus tyylikkyydessä käydään riman lähellä ja yksi esimerkki oli erään kuorolaisen saatua vapaat kädet spiikkiin. Hän tarjosi spiikin lopuksi yleisölle auttavaa puhelinnumeroa, p. 87688 1888. Ja sama ruotsiksi. Naurattihan sekin, ainakin osaa yleisöstä. Kauneus on kuulijan korvassa.

31.1.2012

SPESIAALIKEIKKAA, ÄÄNITYSTÄ JA VÄHÄN ÄÄNESTYSTÄKIN LUVASSA

Tulevana viikonloppuna karistellaan viimeisetkin Kiinan pölyt puvuista ja tehdään piiiiiitkästä aikaa keikka myös koto-Suomessa. Tosin keikka ei valitettavasti ole suurelle yleisölle julkinen tapahtuma, vaan erään keskisuomalaisen yliopiston oma tilaisuus heidän kutsuvierailleen. Mutta meille se on kunnon keikka, melko pitkään aikaan, edellisestä onkin tainnut kulua jo nelisen kuukautta. Vaikka tässä välillä onkin käyty kahdesti Kiinan maalla, niin silti on aivan mahtavaa päästä vetämään jälleen Suomessa keikkoja, joita on myös jonkin verran kevään aikana ennen kesää.

Vaikka keikkarintamalla onkin ollut Suomessa hiljaisempaa, on Semmari-leirissä tulevaisuuden suunnittelu olennainen osa yhteistä tekemistämme. Syksyllä aloimme treenata jo uusia kappaleita ja mietimme tämän vuoden keikkakalenteria ja levyäänityksiä. Ensi viikonloppuna päästään sitten pitkästä aikaa äänityspuuhiin, kun alamme nauhoittaa kappaleita tulevaa julkaisua varten. Vielä ei pysty sanomaan milloin tuo äänitekokonaisuus putkahtaisi julkisuuteen, mutta jos sanon, että puolentoista vuoden sisällä se tapahtuu, niin en varmaan paljoa valehtelekaan. Edellisestä meidän studioalbumistahan on jo aikaa (olikos se ”Laulut ja tarinat” vuonna 2007?). Sitä, missä muodossa äänite julkaistaan, ei myöskään pysty vielä sanomaan. Musiikkiteollisuus on elänyt viime vuodet niin suurissa muutoksen tuulissa, että on hankalaa mennä ennustamaan, mikä on tulevaisuuden vahvin musiikin julkaisuformaatti. Vahva veikkaukseni on, että ”old school” -tyylinen CD-levy varmaan ainakin julkaistaan, mutta myös c-kasettia ja vinyylilevyä ollaan heitelty vaihtoehtoisina ajatuksina ilmaan. Ehkä tästäkin ja monista muista asioista kuoro vielä keskenään keskustelee, väittelee, kyseenalaistaa ja lopulta äänestää tulevana viikonloppuna. Menkäähän tekin äänestämään ja peukuttakaa omaa ehdokasta.

21.1.2012

TARINA JATKUU…

Kun Joelin grammari oli saatu Xiamenin turvatarkastuksesta läpi, pääsemme vihdoin lennolle kohti Changshaa sunnuntaiyönä. Ilman ylimääräistä säätöä ei kuitenkaan Xiamenissakaan selvitä. Koska Kiinassa uusi vuosi on ainut aika vuodesta, jolloin ihmisillä on useampi päivä lomaa ja aikaa matkustaa perheiden luo, on lentokoneista hankala löytää tilaa. Tästä syystä joudumme vielä Xiamenissa pistämään porukan puoliksi ja lentämään Changshaan kahdella eri lennolla. Kaiken lisäksi Reiman, Uskin, Juffen ja allekirjoittaneen matkalaukut ovat hävinneet jonnekin matkalla, eikä lentokentän virkailijoilla ole tietoa niiden kohtalosta sen enempää kuin englanninkielentaitoakaan. Tässä vaiheessa itseäni alkaa kaduttaa yhden perussäännön noudattamatta jättäminen; esiintymisasu ja mikki käsimatkatavaroihin! Sen kummempia kuitenkaan panikoimatta jätämme virkailijoille ohjelmatoimistomme kiinalaisen asiainhoitajan puhelinnumeron sekä luottamuksen siihen, että asia järjestyy. Ja niin kävi, että seuraavan päivän iltana matkalaukkumme odottivat meitä hotellimme aulassa.

Kuoppaisen lennon jälkeen laskeudumme Changshaan. Luulimme majoittuvamme samaiseen pilvenpiirtäjään, jossa olimme viime kesänä. Hieman kummastusta herättää saatuamme tietää, että tällä kertaa luvassa onkin jonkin sortin mökkimajoitus. Puolentunnin bussimatkan jälkeen kuitenkin selviää, että nuo ”mökit” ovat hulppeita taloja, viiden tähden puitteilla ja palveluilla, aivan TV-studion vieressä, jossa gaalan kuvaukset ovat. Syömme aamuyöstä vielä hiukopalaa hotellin ravintolassa ja sitten nukkumaan.

Hyvin nukutun yön jälkeen kokoonnumme suunnittelemaan ja harjoittelemaan esitystä. Onko kellään ylimääräistä sumopukua? Multa puuttuu hattu! Mun puku vuotaa…Mihin väliin hyppy, kuka teki virheen??!! Muutama tunti tiukkaa treeniä, jonka jälkeen hieman vapaata ennen illan läpimenoa, jota käytetään myös backup-nauhoituksena seuraavan päivän varsinaiselle showlle.

Jäämme hengailemaan hotellille. Hieman kummastusta herättää joka puolella kaiuttimista soiva ”rentouttava” pan-huilumusiikki. Osa porukasta rohkenee lähtemään takseilla Changshaan keskustaan, johon on ruuhkasta riippuen 30-60 minuutin ajomatka. Taksin saaminen saattoi myös kestää vähintään yhtä kauan, sillä harvemmin olit ainoa taksia halajava ihminen. Kun taksi vihdoin huomaa kääntyä kadunreunaan, ovenkahvaan ryntää joku vielä kipeämmin kyytiä tarvitseva ennen kuin ehdit kissaa sanoa.

Illalla olemme taas koossa ja hyvässä vedossa lähteä lauteille. TV-studiolla käy kuhina. Olemme shown ainoita länsimaalaisia esiintyjiä, yhden ”luidenkannattelijamiehen” sekä NBA-koripallotähti/räppäri Shaquile O’Nealin lisäksi. Olimme suunnitelleet pyytävämme O’Nealia kanssamme lavalle räppäämään. Harmiksemme herra oli kuitenkin kerinnyt lähtemään edellisenä päivänä ja nauhoittamaan omat osuutensa jo etukäteen. Toki meillä oli räppäri myös omasta takaa, Lastinen.

Sitten tulee aika nousta lavalle ja pääsemme esittämään oman osuutemme. Jostain syystä kanssamme lavan reunassa hengailee myöskin tyttöporukka, joilla on jonkin sortin iPhone-puhelimista kyhätyt instrumentit sekä avaruusaiheinen ulkoasu. Kaiken kaikkiaan esitys meni mielestämme hyvin, eikä ohjaajiltakaan tullut kritiikkiä. Aamuyöstä pääsemme taas lepäämään.

Tiistai aamupäivä on aikaa nukkua, syödä, tehdä ostoksia ynnä muuta. Aamulla saamme myös tietää, että showhun on tullut pieniä muutoksia. Kiinalainen asiainhoitajamme on kutsuttu aamuyöllä ohjaajien kanssa palaveriin keskustelemaan esityksestämme. Ohjaajat haluavat muuttaa esityksemme paikkaa showssa aivan loppuun, eli parhaalle paikalle. Tämä ilahduttaa kovasti meitä, sillä se tarkoittaa monta tuntia kestävässä showssa ns. pääesiintyjän paikkaa ja suurempia katsojalukuja.

Kun illalla saavumme studiolle, kuhina on tuplaantunut eilisestä. Parituhatpäinen studioyleisö tuo tunnelmaa ja perhosia vatsaan. Viimein koittaa H-hetki ja led-taulujen ympäröivä lava on meidän. Studioyleisön lämmin vastaanotto saa hyvälle mielelle ja rentoutumaan. Ilmeisesti myöskin ymmärsivät mitä lauloimme. Esitys kaikkinensa menee kommelluksitta, yhtä vastoinkäymistä lukuun ottamatta. Yhdessä kappaleessa lavasta nousee ylös korokkeita. Pöydän kulma, jonka päällä oli DJ Jobon grammari, on laitettu vahingossa tuon ylösnousevan palasen sauman päälle, joka ylös noustessaan kaataa tuon pöydän sekä tietenkin grammarin lattialle. Eniten harmitusta aiheuttaa Joelin arvokkaat levyt, jotka hajoavat tuhannen säpäleiksi pitkin esiintymislavaa. Pitkin elämää koottu harvinainen levykokoelma lie tunnearvoltaan korvaamaton.

Keskiviikkona lähdemme paluumatkalle Changshaasta Shanghaihin. Vaikka on jo myöhä kun saavumme perille, emme malta jäädä nukkumaan, vaan lähdemme porukalla Shanghain yöhön. Keskustaan on tunnin ajomatka, mutta onneksi hotellin puolesta kyyditys onnistuu ja saamme kuskit jopa odottamaan meitä kaupungissa. Saavumme Shanghain keskustaan ja mustista autoista nousee väsyneitä, mutta onnellisia miehiä. Ruokaa pitäisi saada. Otamme valokuvia pilvenpiirtäjistä ja lähdemme etsimään ruokapaikkaa. Se osoittautuukin haastavaksi tehtäväksi. Parin harhalyönnin ja uuden automatkan jälkeen löydämme ravintolakadulle. Kokeilemme perinteistä kiinalaista ruokailutapaa nimeltään Hot Pot, jossa raakaa ruokaa keitetään yhdessä pöydän keskellä olevassa kiehuvassa kattilassa. Jälleen uusi mielenkiintoinen kulinaristinen kokemus.

Torstaiaamuna lennämme Finnairin siivin Shanghaista kotiin. Hieno reissu jälleen takana. Matkassa oli tällä kertaa myös kuvaaja, joten mahdollisesti reissusta saadaan myös jossain vaiheessa jonkinlainen dokumentti. Kiina on hieno paikka käydä esiintymässä ja siellä touhuaminen alkaa olla meille jo melko tuttua. Matkat ovat olleet mahtavia, mutta vaatineet joka kerta valtavasti työtä. Milloin mahtaa olla seuraava reissu? Tämä oli kuoron neljäs Kiinan reissu ja uutta keikkaa on taas kyselty, kiertuettakin olisi tekeillä, mutta mikään ei ole varmaa. Suunnitelmat elää jatkuvasti. Katsotaan mitä tuleva lohikäärmeen vuosi tuo tullessaan!

http://www.youtube.com/watch?v=oYN_flsqGDA

17.1.2012

PERILLE ON PÄÄSTY – TERVEISIÄ CHANGSHASTA

Gramofoni ja miehistö ehti kuin ehtikin laskeutua tapahtumapaikalle. Tarkempi raportti mahdollisesti myöhemmin, mutta alla tuoreita videoterveisiä, Spring Festival Gala of Hunan TV 17.1.2012:

http://v.qq.com/cover/6/6pevdi8bs3ejv7z.html?vid=9Ppf7j8YVCg_0

http://v.qq.com/cover/6/6pevdi8bs3ejv7z.html?vid=97OQQb0uyHb_0

15.1.2012

SINIVALKOISIN SIIVIN

”Seminaarimäen mieslaulajat lähtevät gaalaan Kiinaan

Helsingin Sanomat

Odottelua kesti ja kesti. Viimein koneen kapteeni selvitti odottelun syytä. Koneen matkatavaroiden joukkoon joku oli jättänyt tavaransa mutta ei kuitenkaan itse ollut saapunut koneeseen mukaan. Tästä johtuen kyseisen henkilön tavarat piti purkaa lentokoneen ruumasta pois. Pienen odottelun jälkeen selvisi, että purkamiseen tarvittava tarvittavasaksihissi oli hajonnut. Uutta saksihissiä odotellessa kyseisen lentokenttätyöntekijän työvuoro oli vaihtunut, josta koitui jälleen lisäodottelua. Kärsivällisen odottelun jälkeen olimme valmiina rullaukseen. Kone pysyi kuitenkin paikallaan. Selvisi, että koneen vetämiseen tarkoitettu traktori ei liukkauden johdosta saanut konetta liikkeelle. Parin tunnin koneessa odottelun jälkeen pääsimme kuitenkin ilmaan.

Kun laskeuduimme Shanghaihin, selvisi ettemme kerkeä jatkolennolle Changshaan. Lisäsäädön määrä tuntui olevan jälleen mittaamaton. Pian ohjelmatoimistomme selvitti, että joudumme käyttämään kahta Kiinan sisäistä lentoa päästäksemme kohteeseen. Nyt matkaa on tehty yhtäjaksoisesti 28 tuntia ja odottelemme jatkolennon lähtöä Xiamenin lentokentällä. Täällä Xiamenin turvatarkastuksessa sainkin sitten erityiskohtelua. Turvatarkastajanainen pyysi minua selvittämään, mikä ihmeen häkkyrä minulla on matkatavaroiden joukossa. Välttävällä ulkomaankielentaidolla selitin englantia ymmärtämättömälle turvahenkilölle, että kyseessä on 70 vuotta vanha gramofooni. Elekielen avulla sain kuitenkin selitettyä, että laitetta käytetään musiikin kuunteluun ja sen pitäisi olla vaaraton lentoilmailulle. Tästä samaisesta tapahtumasta rakas kuorotoveri Julle sai napattua otoksen, joka komeileekin sivustomme viikon kuvana

Jäämme odottamaan, kuinka tarina jatkuu

31.12.2011

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA YSTÄVÄT!

Vuodenvaihde on aina jonkinlainen taitekohta tavallisen elämisen tuiskeessa. Loppujen lopuksi suurimmalla osalla ihmisistä mikään ei muutu, vaan toiminta jatkuu entiseen malliin – joko myönteisessä mielessä tai sitten toisin. Jotenkin tuo vuoden vaihtuminen silti tuntuu arvokkaalta ja jotenkin merkitykselliseltä hetkeltä.

Semmareiden toiminta alkoi syksyllä -89. Jos tuo ensimmäinen syksy jätetään pois laskuista, on lähdössä käyntiin siis 22. semmarivuosi. Edessä todennäköisesti taas paljon hienoja uusia seikkailuita, joista lähimpänä 14. tammikuuta alkava reissu Kiinan Changshaan Hunan TV:n uudenvuodengaalan taltiointiin.

Listaan tähän ikään kuin välitilipäätöksenä mielestäni viisi parhaiten mieleen jäänyttä keikkaa tai tapahtumaa semmarivuosilta:

1)Yliopiston Vanha Juhlasali Yläkaupugin yö –tapahtumassa vuonna 1991. Pieni sali oli ahdettu täyteen juhlakansaa. Esiinnyimme akustisesti. Biisien aikana oli hiirenhiljaista. Väleissä valtava huutomyrsky. Tuolloin tajusimme, että paikalla oli muitakin kuin sukulaisia.

2)House of the People, Peking 2010. Legendaarinen rakennus, jossa Kiinan johto ottaa vastaan valtiovieraansa. 10 000 ihmisen sali.

3)Eka keikka Tavastialla 1994. Olimme jo treenanneet esiintymistä äänentoistolla, mutta tämä oli todellinen tulikoe. Lainasimme mikkejä puna-armeijan kuorolta.

4)Jääkiekon MM-kisojen avajaiset 1997 Helsingissä. Esiinnyimme luistimet jalassa MM-kisojen peliareenalla. Aikakoneen Sani & Veera loivat meihin hymyileviä katseita, kun luulivat meitä Suomen lätkämaajoukkueeksi. Istuimme nimittäin vaihtoaitiossa mailat kädessä odottamassa esiintymisvuoroa.

5)Epävirallinen esiintyminen jokilaivaristeilyllä Montreaux´n Kultainen Ruusu –festivaaleilla 1996. Mieleeni jäi vain Hector, joka sattui olemaan samalla risteilyllä. Isolla miehellä oli pienen pieni pokettikamera. Hän polvistui ottamaan valokuvaa performanssistamme – olisikohan vaimo käskenyt…