9.3.2014

Keikkaa ja treeniä

Perjantaina käytiin yllätyskeikalla ”kotiluolassa”, eli yliopiston vanhassa juhlasalissa. Oli meininkiä! Ja hauskaa, että varmaan aika moni oli ensimmäistä kertaa kuoroa katsomassa. Yksityistilaisuudet ovat usein melko erilaisia kuin julkiset konsertit, joihin ihmiset ovat tulleet tietoisesti esitystä katsomaan. Molemmissa on puolensa ja useita hauskoja muistoja on vuosien varrelta kertynyt myös erilaisten yritysten ja yhteisöjen juhlista ja muista tilaisuuksista. Eihän ne kaikki toki pelkkää juhlaa ole olleet. Yksi haastavimmista esityksistä oli varmaan yli viisitoista vuotta sitten Helsingissä nimeltä mainitsemattoman yrityksen juhlissa. Keikka kulkee muistoissa nimellä ”jauhotehdas”. Taisi olla viimeisiä akustisia keikkoja sen luonteisissa tapahtumissa. Ihmiset olivat voimakkaasti juhlatunnelmissa ja desibelit katossa, kun meidän oli määrä laulumme laulaa. Tehdashallin nurkassa koitimme kaikkemme, että edes joku olisi kuullut jotain. Mutta silti eturivissä seisoneet sinnikkäät joutuivat huutamaan taaksepäin hiljenemiseen kehottavia käskyjä. Tuloksetta. Että ehkä ei ollut kellään kivaa. Mutta juhlat oli silti hyvät, kokemusta kertyi meillekin ja ehkäpä siitä jonkinlainen keikkapalkkio kuitenkin tuli. Viime perjantain keikalla tunnelmaa oli sitäkin enemmän. Kiitoksia vaan, pankkineidit ja -herrat!

Loppuviikonloppu olikin harjoitusta. Mitä se sitten kulloinkin meidän tapauksessa tarkoittaa. Tällä kertaa aikuiset miehet opettelivat mm. kävelemään. Eipä ollut helppoa sekään. Sen verran oli erikoisia tapoja keksitty tuohonkin liikkumisen muotoon. Ja hiki tuli. Samoin kuin potkupallossa, joka taitaa kuulua aina asiaan, kun kokoonnutaan. Roudaus oli myös hyvää voimaharjoittelua. Ja laulettiinhan sitä myös jonkin verran. Uusia biisejä. Sehän on aina kivaa ja nyt kun on ne humpuukivehkeet (Ipad), joilla oppiminen käy kuin leikki, niin voi keskittyä tulkintaan. Ai niin, kuunneltiin myös uutta levymateriaalia, jossa on hieno kattaus biisejä ulkomaan kielellä. Kylmät väreet meni.

Jyrki