12.12.2012

ITSEKÄSTÄ JOULUN ODOTUSTA

Viime päivinä ajatukseni ovat jostain syystä toistamiseen karanneet vuosien taakse. Olen onnistunut kaivamaan esiin joitain sellaisia ainutkertaisia muistoja, jotka liittyvät joulun odotukseen ja – sanotaan nyt sitten vaikka ”vanhoihin hyviin aikoihin”. Olivatko ajat ennen parempia? Sitä en tiedä. Mutta lapsena monet asiat pystyi kokemaan erityisen voimallisesti ja unohtumattomasti.

Eilen katselin lasten leikkimistä koulun pihalla. Lunta satoi sakeasti ja maisema oli kuin suoraan joistakin Elsa Beskovin talvitarinoista. En niistä kauheasti lapsena tykännyt, mutta jollain tapaa mieleen vain on tarttunut kuvia täti Vihreästä, täti Ruskeasta ja täti Sinisestä perin arkisissa puuhissaan lumisen maiseman keskellä. Kuvittelin mielessäni nykylapset entisajan asusteisiin ja mietin, miltä suurten lumihiutaleiden koristama maisema näyttäisi, jos oltaisiin lapsuuteni ajassa. Päädyin seuraavanlaiseen ajatukseen:

– Lapset menisivät täydestä entisajan lapsina. Pelkkä vaatteiden vaihto riittäisi. Sen sijaan aikuisista ajan muutos paistaisi läpi, vaikka puvustus olisikin täydellinen.

Miksi muistan paremmin lapsuuden joulut, kuin joulut siltä ja väliltä? Luulen, että vastaus piilee tuossa äskeisessä näkymässä. Niin kauan, kuin lapsi on vilpittömästi ”minä itse” ja nauttii omasta ainutkertaisuudestaan, hän on kykenevä kokemaan arkisiakin asioita voimallisemmin ja ikimuistoisemmin. Mitä kauemmas tuo itsekäs pikkulapsi meistä karkaa, sitä haaleammaksi käyvät myös kokemukset. Muutos tapahtuu siinä vaiheessa, kun alamme tiedostaa, miltä näytämme toisten silmissä.

Onko joulu siis lopultakin itsekkyyden juhla? Ei varmastikaan kokonaan, mutta osittain se on parhaimmillaan sitäkin. Joskus on syytä ottaa aikaa ihan omille itsekkäille ajatuksille, jotta nuppi pysyisi terässä.

Semmaritoiminta on parhaimmillaan yhtä joulua. Kun olemme yhdessä, olemme joukkio itsekkäitä pikkupoikia. Niin kauan, kun oma itsekkyys ei aiheuta haittaa muille, se on vapauttavaa ja myös luomisprosessin kannalta äärettömän rikastuttavaa.

Siksi rohkenenkin toivottaa hallitusti itsekästä joulua itse kullekin!

– Markus Paanenen