22.2.2012

HEI HEI MITÄ KUULUU?

Oikein hyvää kuuluu, mitä nyt vähän lämpöä on. Eilen meinasin pahoittaa mieleni minäkin…

Herättyäni yöllisen kuumeen ja vatsanväänteiden aiheuttamien vilunväreiden jälkeen muutaman tunnin yöunilta oksentamaan, tajusin että vasen käteni, josta viime viikolla oli sormen murtumaa tukeva kipsi poistettu, oli turvotuksesta kipeä ja jäykkä. Buranaa aamupalaksi, sormia väkisin suoriksi ja vaatteita niskaan. Oli jo kiire soittokeikalle kaupungin toiselle laidalle.

Starttasin autoni sijaisasuntomme pihassa, jossa olemme paossa toista vesivahinkoa muutaman kuukauden sisällä. Parin ajetun kilometrin jälkeen tajusin ohjaustehostimen ”kadonneen”. Varmatoiminen, pikkuvikainen ranskalainen kaunotar kyyditsi minut kuitenkin tapojensa mukaan perille kohteeseen, jossa konepellin alta paljastui riekaleinen apulaitehihna. Soitto korjaamolle ja hinausfirmaan, homma hoidossa!

Soittokamat ja äänentoisto pikaisesti pystyyn. Nopea soundcheck ja kaikki valmiina esitystä varten. Lavalle mennessä osun mikrofonitelineeseen, joka katuu juuri kunnostetun wanhan perintökitarani päälle kaataen sen rämisten lattialle. Teline ei mene onneksi kitarankannesta läpi, mutta jättää kylläkin muistoksi syvät vauhtiraidat. Mikrofoni toimii ja lyhyen shokkivaiheen jälkeen päästään kiinni hetkeen. Tästähän tuli aivan kelpo konsertti.

Tänään paistaa lämmin kevätaurinko sälekaihtimien raoista. Saan aloittaa aamuni rauhassa kahvia juoden ja leppoisasti kuulumisia kirjoitellen. Kaikki on toistaiseksi oikein hyvin. Parempaa päivää meille kaikille!