19.3.2011

KOHTA ON HUHTIKUU

Taas on yksi treeniviikonloppu takana. Pienistä palasista, pitkään ilmassa leijuneista visioista ja ideoista alkaa vihdoin hahmottumaan ja konkretisoitumaan yksi eheä suurempi kokonaisuus, Semmarit Comeback-konsertti. Yksittäiset kuorolaiset ja työryhmät ovat tahoillaan nikkaroineet ja työstäneet asioita eteenpäin taas jälleen kerran uskomattomalla panoksella.

Erityismaininnan ansaitsee lavasteryhmä, jonka huikeissa visioissa on muulla kuorolla ollut täysi työ pysyä kartalla. Ryhmä on myös ällistyttänyt muita kuorolaisia mm. hämmästyttävillä pienoismalleilla. Vanerista ja kankaista saa taitavat kädet ihmeitä aikaan, esim. pikku semmari-ukkeleita. Oli suunnaton ilo kokoontua taas yhteen ja pistää työn hedelmiä kasaan. Niin, ja laulettuakin tuli. Itse en ole ihan täysipainoisesti voinut kiertueen valmisteluihin osallistua, johtuen tietyistä…rajoituksista. Siitä ehkä kohta lisää. Mutta täytyy vielä kerran nostaa hattua kuoroveljille kaikista kiertueen eteen nähdyistä uskomattomista ponnisteluista!

Niin…itselleni nämä viikonloput ovat olleet aivan erityisiä henkireikiä. Viime aikoina olen saanut kokea kantapään kautta, mitä tarkoittaa sanonta ”minkä taakseen jättää sen edestään löytää”. Elämässä on niin helppoa jättää asioita tekemättä, lakaista homma maton alle ja ajatella, että teen sen sitten joskus myöhemmin, jos teen. Yllättävän usein tekemätön asia alkaa kuitenkin nakertamaan mielenrauhaa ja jopa vaikeuttamaan elämässä etenemistä. Ennemmin tai myöhemmin tie nousee pystyyn ja on pakko tarttua tuumasta toimeen. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Mutta useimmiten asian hoitaminen on silloin jo (todella) paljon hankalampaa ja epämukavampaa. Jos olisin aloittanut 2 viikkoa aikaisemmin niin ei tarttis nyt miettiä miksen aloittanut…tai omassa tapauksessani homma olisi pitänyt hoitaa jo vuosia sitten. Ei tarttis nyt miettiä miksi olin silloin niin tyhmä. Asia josta puhun ei liity Semmareihin, vaan kyse on mistäpä muusta kuin varusmiespalveluksesta.

Onneksi kuitenkin palkintona pitkään rästissä olleiden hommien loppuun saattamisesta saa yleensä valtavan määrän mielihyvää. Myös roikkuneet yliopisto-opintoni ovat vihdoin pulkassa ja olo on kuin olympiavoittajalla. Fiilis huipentunee varmasti vielä heinäkuussa, kun reservin vapaus koittaa.

Kiertueen lomien anomisessa riittänee vielä kädenvääntöä, mutta olen optimistinen. Tuskin maltan odottaa rundille pääsyä!

Siispä, tavataan pian keikoilla, rakkaat lukijat! Aurinkoista kevättä sulle toivottaa,

Tuomas

P.S. Uunituore uusi tupla-DVD on tullut painosta, tule keikalle ja hanki omasi!