4.8.2012

KESÄ 2012.

Mitä ensimmäisenä tulee mieleen, kun palaan ajatuksissani tämän kesän keikkoihin? Nauru! Tupu-Hupu-Lupu -tyylinen hervottoman jutun jatkaminen iltanuotiolla jossain päin Suomea, röhönaurut Mobyn sohvalla kesäyössä ja taustalla laulavat takapenkin pojat  kitaroineen. Tai yleisön iloinen naurunremakka, kun lavalla onnistutaan (tai epäonnistutaan)…

Toisena tulee mieleen hiki! Poskien tulikuuma hehku futiskentällä, silmiä kirvelevä virta hiusrajasta alas ja selkää pitkin lavalla, kostean puhdistava hiki rantasaunan hämärässä…

Kolmantena tulee mieleen kiitollisuus. Etuoikeutettu olo, että saa kiertää Suomea ja vähän maailmaakin laulellen ja nauraen, välillä myös haudanvakaviakin jutellen, parhaiden ystäviensä kanssa.

Pisteenä iin päälle tulette te ihmiset, jotka tulette meitä katsomaan ja kuulemaan. Monet teistä ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi; ilahdutatte ja yllätätte meitä läsnäolollanne milloin missäkin, saapuen kovalla asenteella aina uudestaan ja uudestaan katsomoon.

Kiitos ja halaus. Hyvää kesää!

Turkka