1.5.2012

VAPPUNENÄ

Nenä- tuo ihmeellinen kapistus, ajatellaan liittyväksi jollakin tapaa liittyväksi vappuun. Yksi kliseisimmistä on nassesetämallinen punanenä, jota hyväntekeväisyysnenäpäivänäkin naamoihin puetaan. Aika monilla se näyttäisi vapunpäivänä olevan itse hankittu, kuten sivutuotteena tullut punertava ihonvärikin.  Ilmeisesti liian moni on toteuttanut vanhaa mainosta: ellet halua näyttää siltä – syö se ; ja ajattelematta niellyt liian paljon kotimaisia tomaatteja jo vappuaattona. Meillä kuorolaisilla on myös hyvin monenlaisia neniä ja jokainen niistä tuntuu tunkeutuvan hyvinkin moneen paikkaan. Yksi tarkimmista – monesti ikävä kyllä – on monitaituri Jannella. Niinä harvoina kertoina, kun kuoron ruokavastaavana olen onnistunut varaamaan muutakin kuin possukalakasvista, muistaa Janne minua kiittää. Onhan maku- ja hajuaisti yhteydessä toisiinsa. Lukuisia kertoja on kuitenkin tuo tarkka tuulenhalkaisija tuottanut omistajalleen ikävämpiä aistimuksia rakkaan harrastuksemme varjopuoleisimmista tilanteista. Älkäämme silti kaivako verta siitä tämän enempää. Jokaisella kuorolaisella on myös oma ehta saundinsa, jonka muodostamisessa nenän osuus sisuiskaluineen on ehdoton ja kiistaton. Doivoddavaddi kevään pölyt tuovat mukavampia duoksuja yhdeddä jod doideddakin kukadda. Viimeiddään Yläkaupungin yöddä! Hekumallidia duodkuja kaikille, muillekin kun pieruskavedeille!