21.1.2012

TARINA JATKUU…

Kun Joelin grammari oli saatu Xiamenin turvatarkastuksesta läpi, pääsemme vihdoin lennolle kohti Changshaa sunnuntaiyönä. Ilman ylimääräistä säätöä ei kuitenkaan Xiamenissakaan selvitä. Koska Kiinassa uusi vuosi on ainut aika vuodesta, jolloin ihmisillä on useampi päivä lomaa ja aikaa matkustaa perheiden luo, on lentokoneista hankala löytää tilaa. Tästä syystä joudumme vielä Xiamenissa pistämään porukan puoliksi ja lentämään Changshaan kahdella eri lennolla. Kaiken lisäksi Reiman, Uskin, Juffen ja allekirjoittaneen matkalaukut ovat hävinneet jonnekin matkalla, eikä lentokentän virkailijoilla ole tietoa niiden kohtalosta sen enempää kuin englanninkielentaitoakaan. Tässä vaiheessa itseäni alkaa kaduttaa yhden perussäännön noudattamatta jättäminen; esiintymisasu ja mikki käsimatkatavaroihin! Sen kummempia kuitenkaan panikoimatta jätämme virkailijoille ohjelmatoimistomme kiinalaisen asiainhoitajan puhelinnumeron sekä luottamuksen siihen, että asia järjestyy. Ja niin kävi, että seuraavan päivän iltana matkalaukkumme odottivat meitä hotellimme aulassa.

Kuoppaisen lennon jälkeen laskeudumme Changshaan. Luulimme majoittuvamme samaiseen pilvenpiirtäjään, jossa olimme viime kesänä. Hieman kummastusta herättää saatuamme tietää, että tällä kertaa luvassa onkin jonkin sortin mökkimajoitus. Puolentunnin bussimatkan jälkeen kuitenkin selviää, että nuo ”mökit” ovat hulppeita taloja, viiden tähden puitteilla ja palveluilla, aivan TV-studion vieressä, jossa gaalan kuvaukset ovat. Syömme aamuyöstä vielä hiukopalaa hotellin ravintolassa ja sitten nukkumaan.

Hyvin nukutun yön jälkeen kokoonnumme suunnittelemaan ja harjoittelemaan esitystä. Onko kellään ylimääräistä sumopukua? Multa puuttuu hattu! Mun puku vuotaa…Mihin väliin hyppy, kuka teki virheen??!! Muutama tunti tiukkaa treeniä, jonka jälkeen hieman vapaata ennen illan läpimenoa, jota käytetään myös backup-nauhoituksena seuraavan päivän varsinaiselle showlle.

Jäämme hengailemaan hotellille. Hieman kummastusta herättää joka puolella kaiuttimista soiva ”rentouttava” pan-huilumusiikki. Osa porukasta rohkenee lähtemään takseilla Changshaan keskustaan, johon on ruuhkasta riippuen 30-60 minuutin ajomatka. Taksin saaminen saattoi myös kestää vähintään yhtä kauan, sillä harvemmin olit ainoa taksia halajava ihminen. Kun taksi vihdoin huomaa kääntyä kadunreunaan, ovenkahvaan ryntää joku vielä kipeämmin kyytiä tarvitseva ennen kuin ehdit kissaa sanoa.

Illalla olemme taas koossa ja hyvässä vedossa lähteä lauteille. TV-studiolla käy kuhina. Olemme shown ainoita länsimaalaisia esiintyjiä, yhden ”luidenkannattelijamiehen” sekä NBA-koripallotähti/räppäri Shaquile O’Nealin lisäksi. Olimme suunnitelleet pyytävämme O’Nealia kanssamme lavalle räppäämään. Harmiksemme herra oli kuitenkin kerinnyt lähtemään edellisenä päivänä ja nauhoittamaan omat osuutensa jo etukäteen. Toki meillä oli räppäri myös omasta takaa, Lastinen.

Sitten tulee aika nousta lavalle ja pääsemme esittämään oman osuutemme. Jostain syystä kanssamme lavan reunassa hengailee myöskin tyttöporukka, joilla on jonkin sortin iPhone-puhelimista kyhätyt instrumentit sekä avaruusaiheinen ulkoasu. Kaiken kaikkiaan esitys meni mielestämme hyvin, eikä ohjaajiltakaan tullut kritiikkiä. Aamuyöstä pääsemme taas lepäämään.

Tiistai aamupäivä on aikaa nukkua, syödä, tehdä ostoksia ynnä muuta. Aamulla saamme myös tietää, että showhun on tullut pieniä muutoksia. Kiinalainen asiainhoitajamme on kutsuttu aamuyöllä ohjaajien kanssa palaveriin keskustelemaan esityksestämme. Ohjaajat haluavat muuttaa esityksemme paikkaa showssa aivan loppuun, eli parhaalle paikalle. Tämä ilahduttaa kovasti meitä, sillä se tarkoittaa monta tuntia kestävässä showssa ns. pääesiintyjän paikkaa ja suurempia katsojalukuja.

Kun illalla saavumme studiolle, kuhina on tuplaantunut eilisestä. Parituhatpäinen studioyleisö tuo tunnelmaa ja perhosia vatsaan. Viimein koittaa H-hetki ja led-taulujen ympäröivä lava on meidän. Studioyleisön lämmin vastaanotto saa hyvälle mielelle ja rentoutumaan. Ilmeisesti myöskin ymmärsivät mitä lauloimme. Esitys kaikkinensa menee kommelluksitta, yhtä vastoinkäymistä lukuun ottamatta. Yhdessä kappaleessa lavasta nousee ylös korokkeita. Pöydän kulma, jonka päällä oli DJ Jobon grammari, on laitettu vahingossa tuon ylösnousevan palasen sauman päälle, joka ylös noustessaan kaataa tuon pöydän sekä tietenkin grammarin lattialle. Eniten harmitusta aiheuttaa Joelin arvokkaat levyt, jotka hajoavat tuhannen säpäleiksi pitkin esiintymislavaa. Pitkin elämää koottu harvinainen levykokoelma lie tunnearvoltaan korvaamaton.

Keskiviikkona lähdemme paluumatkalle Changshaasta Shanghaihin. Vaikka on jo myöhä kun saavumme perille, emme malta jäädä nukkumaan, vaan lähdemme porukalla Shanghain yöhön. Keskustaan on tunnin ajomatka, mutta onneksi hotellin puolesta kyyditys onnistuu ja saamme kuskit jopa odottamaan meitä kaupungissa. Saavumme Shanghain keskustaan ja mustista autoista nousee väsyneitä, mutta onnellisia miehiä. Ruokaa pitäisi saada. Otamme valokuvia pilvenpiirtäjistä ja lähdemme etsimään ruokapaikkaa. Se osoittautuukin haastavaksi tehtäväksi. Parin harhalyönnin ja uuden automatkan jälkeen löydämme ravintolakadulle. Kokeilemme perinteistä kiinalaista ruokailutapaa nimeltään Hot Pot, jossa raakaa ruokaa keitetään yhdessä pöydän keskellä olevassa kiehuvassa kattilassa. Jälleen uusi mielenkiintoinen kulinaristinen kokemus.

Torstaiaamuna lennämme Finnairin siivin Shanghaista kotiin. Hieno reissu jälleen takana. Matkassa oli tällä kertaa myös kuvaaja, joten mahdollisesti reissusta saadaan myös jossain vaiheessa jonkinlainen dokumentti. Kiina on hieno paikka käydä esiintymässä ja siellä touhuaminen alkaa olla meille jo melko tuttua. Matkat ovat olleet mahtavia, mutta vaatineet joka kerta valtavasti työtä. Milloin mahtaa olla seuraava reissu? Tämä oli kuoron neljäs Kiinan reissu ja uutta keikkaa on taas kyselty, kiertuettakin olisi tekeillä, mutta mikään ei ole varmaa. Suunnitelmat elää jatkuvasti. Katsotaan mitä tuleva lohikäärmeen vuosi tuo tullessaan!

http://www.youtube.com/watch?v=oYN_flsqGDA