15.11.2011

KIITOKSIA VAAN.

Tapanani on unohdella ja kylvää tavaroitani ympäri Suomenmaata takahuoneisiin ja konserttisaleihin. Kenkiä, paitoja, housuja ja kukkaroita etsitään kiivaasti porukalla
ja yleensä roudarit tuovat ne seuraavalle keikkapaikalle, tehtyään hölmöläistarkastuksen pukuhuoneessa keräten kaiken sinne unohtuneen sälän mukaansa. Touhuihini kyllästyneenä levymyyjämme Iiris laittoin komeat nahkasaappaani myyntiin levy- ja paitatiskiin. Sain ne takaisin kun huomasin ne killotettuina muun myytävän tavaran seassa. Ehkä kaikkein kirkkain kruunu tällä unohtelun saralla on se, kun uhohdin oman lapseni erään kahvilan eteen nukkumaan lastenvaunuihin. Kotimatkalla tuli mieleen, että olikohan mulla jotain mukana kun kaupungille menin… En muuten aivan heti asiasta kotona maininnut.

Viime Kiinan reissulla onnistuin unohtamaan uuden karhean Macbookin Xianin kaupunkiin hotellihuoneeseen. Meillä oli aikainen lähtö ja pakkasin tavarani jo illalla huolellisesti niin, ettei aamulla tuhraantuisi aikaa siihen touhuun. Ennen nukkumaan menoa pistin vielä läppärin lataukseen. Aamulla heräsin, kun Sakkeus soitti bussista, että muut ovat jo paikalla ja minua odotellaan. Tätä ei onneksi usein muuten tapahdu. Onneksi olin pakannut jo illalla, joten kamat kantoon ja bussiin. Pekingissä huomasin, että kone oli jäänyt latautumaan pöydälle. Jos en olisi pakannut valmiiksi en olisi unohtanut konetta pöydälle. Tällä kertaa olin ollut siis liiankin huolellinen…Lähtö Pekingistä Suomeen oli seuraavana päivänä joten tietsikkaa ei ehtinyt enää lähettämään Xianista Pekingiin, joten roadmanagerimme mr Ma Ran ryhtyi järjestämään sen lähettämistä Xianista suoraan Suomeen. Lähetys onnistuu, jos akku otetaan irti ja tietokone lähetetään ilman akkua, kerrottiin kuriiripalvelu DHL:stä. Mutta Macbookista ei saa akkua irti!! Nyt tuli jo hiki, koneessa olivat kaikki tärkeät asiakirjat ja varsinkin tuhansia valokuvia, joista suurin osa vaimon. Hehheh.
Ja nyt seuraa otsikon mukaisen kiitoksen aika. Helsinki-Vantaan lentokentällä kerroin huoleni lentomme lentoemännille jatka ottivat asiani huolekseen. Päästyäni kotiin, Finnairilta soitettiin ja asiaa ryhdyttiin hoitamaan. Ma Ran sai postissa koneeni Xianista Pekingiin ja vei sen Finnairin Pekingin toimistoon, josta se toimitetttiin Helsingin koneen lentoemännille, jotka toivat sen henkilökohtaisissa tavaroissaan Suomeen. Ketjussa oli mukana paljon ihmisiä ja huomionarvoista on ettei tietokoneeni unohtuminen liittynyt mitenkään Finnairiin, vaan he tekivät palveluksen pelkästä auttamisen halusta!

Suurkiitos kaikille!