Meillä Semmareilla on ollut tapana tehdä opintomatkoja muidenkin artistien keikoille ynnämuihin taidepläjäyksiin. Elokuussa oli eräs irlantilaista musiikkia soittava yhtye, YouTube, vai mikäs sen nimi olikaan, Helsingissä. Muutamat semmareistakin päättivät lähteä katsomaan yhteyettä: onhan meilläkin monessa kappaleessa vaikutteita irkkumusiikista.

Kun saavuimme olympiastadionille, huomasin, että irkkumusiikilla taitaa olla aika kova noste tällä hetkellä, sillä keikkapaikalla oli "muutama muukin" katsoja. Heti alkuun kävi ilmi, että Bontso (taisi olla muistaaseni laulajan nimi) ja pojat olivat käyneet katsomassa jonkun marraskuun Suuntaamme Avaruuteen keikoista, sillä lavasteena oli mm. raketti ja muutenkin show liikkui avaruusteeman ympärillä. Meillähän oli kuitenkin sentään KAKSI rakettia! Ja eivätkä pojat muuten olleet saaneet Juhan Af Grania spikkaamaan?

Vaikka irkkumusiikille tyypilliset Bohdran-rummut ja rivitanssi-koreografiat olivatkin jostain syystä unohtuneet vihreälle saarelle, on kyllä pakko tunnustaa, että kyllä JuuTuubin pojat olivat kovia! Show antoi virikkeitä myös seuraavaan megaspektaakkeliimme, jonka elementtejä hitsaillaan metallipajalla parhaillaan ;)

Hannu M

Toisilla se on seinällä, joillakin pöydällä, taskussa, koneella, kännykässä... Yleensä ainakin väärässä paikassa. Ja jos jonkin asian muistaa yhteen kalenteriin kirjoittaa, sen siirtäminen muihin perheen aikatietolähteisiin on suoranainen ihme.

Tietotekniikka tarjoa monenlaisia apuvälineitä tähän ongelmaan, mutta minun arkeen ne eivät ole vielä laskeutuneet. Työkalenterista ei PÄIVITÄ -napilla siirry asiat kännykkään eikä myöskään keittiön seinälle.

Itse joudun tämän ongelman kanssa painimaan usein. Ja jos oikein olen viereisten pöytien keskusteluja kuunnellut, niin aika moni kuorovelikin kärsii jonkinlaisista aikataulutiedotusongelmista.

Onneksi ympärillä on eräänlainen tiedon turvaverkko. Jos itse on esimerkiksi ja täysin hypoteettisesti unohtanut vaikka jonkin keikan ilmoittaa kotona, voi asian lukea iloisesti yllättyneenä päivän lehdestä tai vaimo voi saada tiedon Naamakirjan kautta tai sitten kuulla hupaisasti kavereilta - helppoa ja turvallista. Näistä tietolähteistä saatu informaatio ei vain tuo kovin suurta pistepottia allekirjoittaneen laariin.

Nyt kun kesä on takana ja syksyn haasteet edessä, suosittelen jokaiselle meille kalenteriryhtiliikettä. Ennen kesää saattoi joku pieni työläinen tai kuorolainen miettiä syksyn kulkua hyvin yliolkaisesti ja jättää täyttämättä tuota kalenteriksikin kutsuttua ajanhallintavälinettä. Nyt on viimeinen tilaisuus. Työt, matkat, miesten/naisten illat, kiertueet, treenit ja keikat (niitäkin on tulossa!) rohkeasti kaikkiin mahdollisiin kalentereihin, siis kaikkiin.

Heikki

Kuluvana kesänä hikoilutti kummasti. Koska en mielestäni saanut vaihtaa kastuneita t-paitoja tarpeeksi, (yleisöön ammutuista) kalsareista puhumattakaan, päätin rakentaa omakotitalon lisäksi tilaa kaiken maailman rojuille ja kulkupeleille. Semmarivarasto ja Mobytalli ovat hieman turhan “varattuja” ja hieman liian etäällä Toyotalle, jonka luotettavuutta monet kuoroveljet joko kiittelevät tai kateellisena ja tietämättömänä pilkkaavat.

Seuraavaksi herää kysymys, mistäpä vankan ja tilavan autovarastokatoksen rakentaisi. Rajoittavia tekijöitä materiaaliin asettaa pytingin sijoittuminen rinteeseen - siispä päädyn muuraamaan seinät harkoista.

Omat nuoruuskokemukset raksoilla, tuttu kirvesmies ja omakotitalon onnellisesti taaksejäänyt rakennusprojekti rohkaisee lisää. Hommaa helpottaa kummasti myös oivat telineet, joilla allekirjoittanut on heiluttanut joskus larpattelumiekkaa - nyt muurauskauhaa.

Kiinaanhan sitä ollaan menossa ja siellä muuraaminen totta vieköön osataan. Tuskinpa meikäläisen joskus valmistuvat tekemiset näkyvät Kiinan muurin tavoin ulkoavaruuteen. Toisaalta en usko naapurin isännän/emännän tulevan kohti vihamielisesti Tsingiskaanin tavoin. Kunhan tuuli, vesi ja lumi eivät käy päälle.

Jussi oli varsin toiveikas tulevaa Kiinan reissua pohtiessaan. Minua näin ruokavastavana hieman mietityttää pikkuinen painetun kielen kielimuuri. Näillä tutuilla aakkosilla painetut ruokalistat avautuvat aivosopukoihin helpohkosti, mutta kiinalaista merkkimaailmaa en tunne ensinkään. Täytynee opetella viittomakieli(kin) ja koettaa päästä eroon ennakkoluuloistaan.

Sementtimyllyn täydeltä voimia syksyyn!

K-P

On suorastaan kutkuttavaa odottaa syksyä ja siellä pilkottavaa ensimmäistä Kiinan kiertuetta. Jo tässä vaiheessa voin kertoa, että keikan järjestäminen Ilmajoelle on jonkin verran helpompaa kuin Pekingiin.

Kiinan kielen olemme oppineet jo melkoisen hyvin ja kuorommekin käytöstavat ovat kohteliaat ja ystävälliset, joten olemme Itä-Aasiassa kuin kotonamme. Ilmajoella Kari Koskimäki piti meille Taiji –tunnin lämmittelyksi, eli meitä ei puistojumpassakaan erota paikallisista.

Mutta miten arfopallot, surffilaudat, flyygelit, savu-, lumi-, ja kuplakoneet, kuorokorokkeet, Uskin nojatuoli, vintagelaatikot, videotykit, rannankarin pöytä, nuoruuden lähde, Pasin ja Jannen kuntopyörät, cheerleaderviuhkat, vuvuzelat, kitarat ja taustatelevisio saadaan Kiinaan?

Ai niin, mikitkin pitäis varmaan ottaa.

JO

Vaikka jokunen vuosi ollaankin ehditty Suomea kiertämään, niin yhä löytyy kääntämättömiä kiviä. Viikonvaihde tarjosi uusia elämyksiä harvinaisen runsaalla kädellä: neljästä keikasta kolme oli paikkakunnilla, joilla emme ole aikaisemmin vierailleet (Rauma, Valkeakoski ja Ilmajoki).

Kesän pienoiskiertue lähti käyntiin Raumalta. Lämpötila oli kesän trendin mukaisesti todella kuuma, mutta vielä keliäkin enemmän lämmitti raumalaisten tarjoama vastaanotto - hieno yleisö!

Perjantaina Moby Dick pysähtyi Turkkuseen, DBTL -festareille. Matti ja Teppo, Mamba sekä Lauri Tähkän poppoo joutuivat jakamaan pienen takahuoneen kanssamme, mutta kaikki nuo hienot artistit osoittivat suurta kärsivällisyyttä meitä kohtaan - tunnelma oli tiivis, mutta oikein mukava. Tuli myös todettua, että Moby Dick on selkeästi korkeampi, kuin Elonkerjuun matkailuauto. Ja että Turun yleisö ei petä koskaan.

Valkeakosken keikkapaikka oli navigaattorimme mukaan kivalla omakotialueella; ehdimmekin jo ihmetellä, että mihinkäköhän grillijuhlille meidät on tilattu...varsinainen esiintymispaikkakin onneksi löytyi lopulta. Lisäjännitystä keikkaan toi horjahteleva esiintymislava, jota jo äänentarkastushetkessämme ihmettelimme. Hieman kevennetyin askelin jouduimme osan liikehdinnästämme suorittamaan, mutta uramme toista lavarakennelman romahdusta emme sentään saaneet aikaan. Yleisön varsin äänekäs mukanaolo ja teltan muoto olivat yhdistelmä, joka sai suustamme ehkä vähän normaalia enemmmän säröääniä ilmoille, mutta kokonaisuudesta jäi kuitenkin oikein hyvä mieli.

Sunnuntaina Ilmajoen ooppera-areena tarjosi melkoisen kontrastin normikeikoille. Hulppeat lavasteet vaativat vähän ylimääräistä suunnittelua, mutta toivat kyllä hauskan lisän esiintymiseen. Harvoin sitä ihan taivasalla ja joen rannalla pääsee lauleskelemaan tuhatpäiselle yleisölle!

Upea oli siis reissu! Erityiskiitos vielä Ruohonjuuritason porukalle, veretseisauttavat yllärit olitte taas kehitelleet!

Janne

Onpas mahtavaa lähteä parin yön päästä, uljaalla valkoisella Mobylla, kiertelemään kesäistä Suomea ja pysähtyä välillä erinäköisillä kesäfestareilla lauleskelemassa itsetekaistuja mieskuoromusiikkikappaleita.

Tulevia kesäkeikkoja on todella odotettu ja sen eteen on tehty lujasti töitä joka rintamalla. Ainakin ystävämme Moby on puunattu huippuvireeseen: varikolta saamani tiedon mukaan, hihnat on vaihdettu ja pesulla on käyty, joten eikun hanaa. Me olemme myös huippuvireessä, tänä kesänä on nimittäin tullut hikoiltua lähes päivittäin, joten luulisi kuntopohjan olevan mallillaan.

Edessä on yksi kesän hienoimmista retkistä. Täytyy sanoa, että odotan tulevaa reissua todella paljon!

Julle

Nyt se on kesän kohokohdista yksi hienoimmista koettu. Jalkapalloa paljasvarpaisiltaan tuuhealla ruohokentällä, bassot vs. tenorit. Pelien jälkeen Tommi ja Moby kuljettavat veden ääreen kevyesti hiostuneet pelaajat, kuuman vartalon osuessa veden pintaan kuuluu pienoinen sihahdus, kun laiturilta leiskautettu volttihyppy saavuttaa veden pinnan. Eikä siinä vielä kaikki... Nouset järvestä täysin virkistyneenä auringon paahteeseen ja kävelet valmiiseen ruokapöytään, joka notkuu herkuista. Olen sanaton. Voiko enää paremmalla mielellä lähteä soundchekkiin ja valmistautumaan illan keikkaan. Vielä kun uusi monitoimitalo oli nimetty meidän mukaamme, päivä oli täydellinen. Kiitos Viitasaari!

Hannu S

Semmarikeikat ulkomailla jäävät mieleen ja niistä riittää monta tarinaa, joita porukassa muistellaan ja nauretaan. Tämän kesän lomareissu Baltian laulumaille ja aurinkoinen iltapäivä Tallinnan vanhassa ytimessä palautti verkkokalvoille ja nauruhermoille mukavan keikkareissun suurlähetystön kutsumana. Mutta on kyllä niin huono muisti tai niin hyvä taito sotkea asioita, että seuraavassa matkamuistokuulumisissa saattavat olla sekaisin parinkin Tallinnan keikan muistoja.

Vanhan kaupungin pikkukadut ja niiden kulmaukset, rakennukset ja terassit, on itselleni helpompi hahmottaa, kun muistelee, mitä missäkin ja kenen kanssa tapahtui. Sen ravinteli Olde Hansan (Hude synnytti siellä) takana kadunkulmauksessa on pari hotellia, joissa yövyttiin. Olin Paatun kans viimeisenä jonossa ottamassa huoneita vastaan ja jouduimmekin valitettavasti majoittumaan viereiseen baronihotelliin – valitettavasti Baronissakaan ei ollut huoneita vapaana, jouduimme tyytymään poreammeelliseen sviittiin ja lepyttämään pahaa oloamme hotellin tarjoamalla kuoharilla.

Tori kerää ihmiset, mutta tällä kertaa terassien varjoihin virvoitusjuomien ääreen. Soome päevien esiintymislava oli rakennettu siihen alapihalle (eikös se tori hieman nouse). Bäkkärinä oli joku niistä rakennuksista, sitä en muista. Selitin ylpeänä myös tyttärelleni, että isi on laulanut tässä isolla lavalla ja tori oli täynnä ihmisiä. Pieni tyttö oli kysymysmerkkiä siitä, että missä se lava nyt on – eikö usko isäänsä?

Jollakin niistä pikkukaduista sen muurin lähellä on Taunon ateljee. Jossakin juhlissa pääsimme muotoilemaan savesta pienoismallia, Taunon opastuksella. Vaikka parhaani mukaan yritin keskittyä, oma patsaani teki korkeintaan hyvin hieman kunniaa kauniille mallille.

Tallinnan lautan kabinetissa tehtiin yksimielinen hankintapäätös omasta keikkabussista, Sepin varoituksista huolimatta. Onneksi.

Ulkomailla käydään heilumassa lisää syksyllä, mutta nautiskellaan alta pois nämä Suomen suvikeikat. Nähdään Viitasaarella!

Sakari

Ryhmässämme on monenlaisia nuotinlukijoita. Toiset lukevat nuottejaan sujuvasti ja keskustelevat musiikin teoriaan liittyvistä termeistä kovin asiantuntevasti. Kateellisena seuraan keskustelua ja väliin nyökkäilen hyväksyvästi.

Itse kuulun toisenlaisiin lukijoihin. Uusia biisejä opetellessa suurin osa ajasta kuluu niiden mustien pallukkojen korkeuden määrittämiseen. Toteutan itse töissäni opettamaani tapaa. Opettele kirjainjono c, d, e, f, g, a, h, c ja nuottiviivastolta ala-c:n, g:n ja ylä-c:n paikka. Määritä sitten niiden avulla muiden sävelten paikka.

Muutamat ovat tuoneet joskus esiin sen, että nuottien sijasta voisimme käyttää ylös- ja alaspäin osoittavia nuolia. Ylöspäin oleva nuoli siis tarkoittaisi sävelen nousua edelliseen säveleen jne. Saattaapa jopa olla, että nämä henkilöt kadehtivat nuotinlukutaitoani. Meitä on siis moneksi.

Moni on tuonut kuulumisissa esiin uusien biisien äänestyksemme, eli sisäiset Euroviisut. Yleensä äänestän itse niitä biisejä, joista kuvittelisin, että saan eteeni mahdollisimman lyhyet ja selkeäpallukkaiset nuotit. Kumma kyllä ne biisit tuntuvat muutenkin olemaan mielestäni parhaita. Omat biisini eivät ole menneet usein äänestyksissä läpi. Ehkä niitä on sitten enemmän, jotka äänestävät biisejä, joista saa mahdollisimman monimutkaiset nuotit.

Hyvää kesää ja ottakaa ne teoriatunnitkin tosissaan!

Paatu

Kesä on puoluekokousten aikaa. Niin vasemmisto kuin oikeistokin vaihtaa johtohenkilöitään. Yleensä mikään ei kummemmin muutu. Mainostoimistojen lanseeraamat sloganit muuttavat puolueiden imagoa. Välillä on hyvä olla CITY ja välillä LANDE. Meitäkin pyydetään esiintymään kaikenlaisiin puoluetilaisuuksiin. Yritämme olla niistä poissa tietoisesti. Vahingossa voimme olla eksyneetkin paikalle. Olen äänestänyt elämässäni muutamia kertoja vaihdellen kantaani milloin oikealta vasemmalle ja päinvastoin. Äänestyspäätöksen jälkeen olen yleensä ruutupaita päällä seurannut sivusta kuinka asiat menevät juuri eri suuntaan kuin olin toivonut.

Myös kuoromme sisällä käydään vuosittain pienimuotoinen puoluekokous. Osakeyhtiömme Ukkokiekuu oy valitsee vuosittain oman hallituksensa. Tehtäviin ei ole yleensä kauheasti hakijoita, mutta vuosittain sinne ajautuvat juuri oikeat henkilöt. Joka leikkiin on lähtenyt on sen aina kestänyt. Tänäkin kesänä meillä häärää uusi ykköskenttä, joka tasoittaa tien esiintyvälle taiteilijaryhmälle. Paljon onnea meille!

T: Tuomo

ps. Bussikuskimme Mäkelän Tommi ohjaa oman aluksensa ensi vuodeksi kohti Thaimaata. Kiitos Tommille menneestä vuodesta ja tervetuloa sapattivapaan jälkeen takaisin ruoriin.

Tuomi kukki. Tuomen paksu tuoksu on kukkaloistoonsa puhkeavan Seminaarinmäen merkkipaalutuoksu. Tuomia tuntuu Seminaarinmäellä riittävän, koska koko kumpu kylpee kevätkesällä tuossa mieleenpainuvassa parfyymissä. Kesän loistaviin tuoksuihin kuuluvat myös järveltä leijuva perämoottorin käry, Vespan pakokaasu, pistävähkö sireeni ja mieto lupiini. Huippuluokkaa on myös helteen paistaman asvaltin tuoksu kesäkuuron ensimmäisten pisaroiden mätkähtelyn hetkinä. En moiti myöskään vastaleikatun ruohokentän aromia. Vanhan japanilaisauton sisustus kesäkuumalla parkkipaikalla, makeansamea bajamaja festarikeikalla?!

Tv. Kesämies T.Saarikoski, 1T

Jo joutui armas aika ja yöpakkaset vaanivat telttailijoita liian ohuissa makuupusseissaan. Kauan odotettu lomakausi on siis alkanut ainakin koululaisilla, opiskelijoilla ja opettajilla. Onnea kaikille voittajille!

Minulle yksi kesän kohokohdista on jo useiden vuosien ajan ollut keikkailu Semmarien kanssa erilaisissa kesätapahtumissa ja festareilla. Etenkin jos aurinko päättää esiintyä yhdessä artistiryhmän kanssa, on se jo sinänsä juhlan aihe niin musiikillisesti kuin elämässä yleensäkin.

Kuoromme tämän kesän kalenterista löytyy harvoja, mutta sitäkin mielenkiintoisempia merkintöjä: Musiikin aika, Pitsiviikko, DBTL, Työväen Musiikkitapahtuma sekä esiintyminen Ilmajoen luonnonkauniissa jokimaisemassa. Toivotaan, että säät ovat otolliset parhaalle mahdolliselle kohtaamiselle. Itseäni lämmittää myös havaitsemani tilastollinen tosiasia, ettei mikään noista hienoista hetkistä tule osumaan päällekkäin yhdenkään jalkapallon MM-ottelun kanssa. Maailma voi olla kovinkin erilainen riippuen kuorolaulajasta. Vielä kun Irlanti olisi kisoihin selvinnyt…

Aurinkoisella mielellä, Mikk´o Miettinen

Hiljaista ja odottavaa tunnelmaa. Taas on monta viikkoa pidetty taukoa edellisten treenien jälkeen. Viime syksyn upean 20-v rupeaman jälkeen alkaa olla ainakin itselläni akut täysin ladattu ja valmiina uusiin Semmarihaasteisiin. Kevät onkin ollut tietoisesti treenien ja keikkojen osalta rauhallisempaa aikaa. Ensi viikonloppuna pitkästä aikaa pääsee taas tarinoimaan ja lauleskelemaan Semmarikavereiden kanssa. Odotettavissa on siis kokoustamista sekä uusien biisisovitusten ensilauleskelua. Bonuksena viikonlopussa ainakin itselleni on uuden semmarikeksinnön ensiesittelyä ja virittelyä. Vaikka itse keksinnöstä ei uskalla tässä vaiheessa mitään sanoa, se liittyy visiointiin uudesta katulaulupatentista.

Pasi P ykköstenoreista

Äitejä onnitellessa tuli mieleen muutaman vuoden takainen kiertue, jolloin koitimme nostaa profiiliamme myös business-maailman atmosfääreissä. Tuolloin pyrimme markkinatutkimusten avulla speksaamaan otolliset segmentit ja kohderyhmät, joihin meidän tulisi kampanjamme suunnata. Uudet dynaamiset ja turbulentit missiot, visiot ja strategiat toivatkin tuotteemme aivan kaupallisen läpimurron kynnykselle. Kynnyksellä on ollut hyvä olla.

Kappaleen Mein klein mutter spiikissä oli Paanasen Markus määritellyt oivaltavasti, vaikkakin jossain määrin ennalta-arvattavasti, kohderyhmäksi äidit. Koska kohderyhmän koko tuntui kuitenkin riittämättömältä, päätimme laajentaa ryhmää hieman. Niinpä otimme kappaleen kohderyhmäksi äitien lisäksi myös heidän lapsensa. Laajennus tuntui onnistuneelta valinnalta, emmekä sitä sen koommin ole katuneet.

Kohderyhmämme laajentamiseksi entisestään suuntasimme edellisellä kiertueella avaruuteen, mutta tästä huolimatta keikkakalenterissa näyttäisi edelleen pientä liikkumavaraa olevan. Nyt onkin hyvä hetki järjestää kilpailu aiheesta. Eli laita tulemaan ehdotuksesi kohderyhmästä, jolle esityksemme saattaisi olla mieluisa asia. Lähetä ehdotuksesi ja yhteystietosi kilpailu@semmarit.fi -osoitteeseen 15.6. mennessä. Parhaalle ehdotukselle lienee luvassa syksyllä julkaistu Suuntaamme avaruuteen –livelevy, nimmareilla varustettuna. Näin uskaltaisin veikata.

Jyrki

Takana on kolea mutta lopulta aika vähäluminen vappu. Luonto valmistautuu uuteen kasvukauteen. Vuosi toisensa jälkeen lehtipuut kasvattavat lehtensä uuteen kukoistukseen. Missä ne mahtavatkaan olla talven aikana piilossa? Samaa asiaa ihmettelin ”leipätyön” merkeissä ensimmäisen luokan oppilaiden kanssa. Epäilivät, että kyllä lehdet ovat jossain puun rungon sisällä piilossa.

Semmareiden musiikillinen tuotanto on monessa mielessä luonnon kiertokulun kaltainen. Välillä koittaa uuden luomisen kevät ja välillä kesän tasainen kasvu. Joskus on aistittavissa kasvun seesteinen vaihe, jolloin vuosirengas kasvattaa vain sen tiukimman tumman osuuden. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kerta toisensa jälkeen kuoro tuottaa uuden vuosirenkaan.

On tullut joskus mietittyä, että kuinka monta sävellystä ja melodiaa on vielä maailmassa keksimättä. Kuinka monta kertaa tutut kolme sointua voidaankaan asetella uudestaan, niin että kyseessä on uusi sävellys? Semmareiden osalta tilannetta helpottaa se, että joissakin biiseissä on mukana neljäkin sointua. Tämä lisää vaihtoehtojen määrää tuntuvasti.

Näin uuden kasvukauden keskellä ryhdymme harjoittelemaan jälleen uusia Semmaribiisejä samalla nauttien kasvun ihmeestä. Toivottavasti osa kesän sadosta jää myös elämään.

Joel

Aftonbladet kirjoitti menneellä viikolla, että Ruotsin prinsessa Madeleine on eronnut poikaystävästään ja syksyksi suunnitellut häät ovat peruttu.

Mutta mitäs se meidän Kettusen Janne onkaan parin vuoden ajan välispiikissään sanonut tehneensä? Ainakin omien sanojensa mukaan hän on ollut rakastunut ja kirjoitellut päättäväisesti sähköposteja Ruotsiin ja odotellut vastauksia kuninkaalliselta taholta. Voiko olla niin, että lukemattomia kertoja esitetty ja nyt Live-levylle päätynyt Kära -kappale on siis lopulta kantautunut ”Madden” korviin. Eli onko Jannea nyt siis tärpännyt??? Onko siis kuorolaisemme tuleva trinssi??? Päästäisiköhän kuninkaanlinnaan keikalle???

…”om slottet är upptaget vi är inte så noga vi kan gärna sova i din sommarstuga”…

jännittyneenä aikaansa seuraava juorureportteri Uski

Joku on ihmetellyt miksi meidän keikkakalenteri näyttää taas tyhjää. Eikö ne jaksa enää keikkailla? Onko toiminta hiipumassa? Ei todellakaan. Vaikka keikat olisivat jo tiedossa, tapanamme on laittaa ne tänne nettisivuille näkymään vasta kun lipunmyyntikin alkaa. Toinen syy on se, että kun kaksikymmentä miestä (plus tekniikka) koittaa tähdätä olemaan jossain tämän maan kolkassa yhtä aikaa paikalla mustiin pukeutuneina mikrofonit päässä, se vaatii jonkin verran sovittelua.

Älkää siis peljätkö, keikkoja on tulossa. Tulevan Kiinan kiertueen lisäksi on nimittäin luvassa Semmareiden kesäkiertue! Tuosta rundista ei ainakaan tule puuttumaan yllättäviä paikkakuntia, kummallisia viritelmiä, eikä ilmastointilaitetta.

Muunkinlaista sovittelua harrastetaan tälle hetkellä ainakin muutamissa semmarikodeissa. Kuukauden päästä treeniviikonloppuna olisi tarkoitus ruveta laulamaan viime treeneissä tiukan seulan läpäisseitä uusia biisejä. Itse olen mukana peräti kahden biisin sovittelussa. Haastavuudessaan homma ei yllä muun tässä porukassa harrastettavan sovittelun tasolle, mutta vaikeaa se silti on. Kumpikohan olisi parempi kakkosbassoille, dy dy vaiko dun dun? Mitenköhän korkealle ne ykköstenorit oikein pääsee? Lienee turha murehtia liikaa. Loppujen lopuksi 2b laulaa bou bou ja 1t vinkuu paljon korkeammalta kuin osasin kuvitellakaan.

Tuomas

Kolmen ja puolen kuukauden tauon jälkeen nuuhkittiin taas keikka-aamun tunnelmaa. "Kapteeni tuo Saarikoski" kurvasi jättimäisen valkean kaunottaremme linja-autopysäkille Jyväskylän keskustaan. Vienonsuloinen dieselin tuoksu leijaili iloisesti porisevan miesporukan ympärillä. Tavaroita pakattiin tohinalla ja Mobyn ruuma sai runsaasti täytettä sisäänsä; 20 miehen romppeet, levyjä, Nuoruudenlähteen vettä... Lisäjännitystä toi tieto siitä, että pääsisin itse kotiintulomatkalla laskemaan käteni Moby-valaan kookkaalle ohjauspyörälle.

Matkaan päästiin jotakuinkin ajoissa ja aurinkoinen kevätsää hemmotteli meitä Mobyn ravatessa höyhenenkevyesti ensin pohjoiseen ja kakkosbasso Väätäisen noustua kyytiin Kuopiosta kohti Itäsuomen vaaramaisemia. Kuhmo-talolle saavuttuamme meitä odotti upea päivällinen! Turhaan ei karjalaista (vai kainuulaista, toim. huom.) ruokaa kehuta! Onneksi konsertti oli vasta illalla ja ehdimme ensin sulatella, sillä joukkueemme ähkäisi lihapatojen antimia kohtuuttoman runsaasti jälkiruokineen ja kahveineen.

Lämmittelyn ja äänenavauksen jälkeen pääsimme kokemaan Kuhmotalon upean salin sointia soundcheckiin. Hyvältä tuntui laulaa- moni jopa kummasteli, kun PA "jutteli" niin vähän taakse, eli suomennettuna kaiuttimista kuului vain vähän kuoron suuntaan.

Keikka sujuikin sitten mukavasti. Pieni tauko esiintymisissä loi oman positiivisen latauksensa ja konsertista jäi itselle mukava tunnelma. Äänimies antoi samansuuntaista palautetta- yhdellä poikkeuksella: eräs kuulija oli kuulemma loukkaantunut konsertin ensimmäisestä pieruongelma-nimisestä laulusta niin, että oli poistunut heti kappaleen jälkeen. Liekö totta vaiko äänimiehemme Sepin keksimä legenda?

Ilta päättyi mukavasti saunomiseen hotellilla. Uima-altaan tilalle oli laitettu pool-pöytä, jolla innolla pelasimme 8-ja 9-palloa. Eikös pool tarkoita englanniksi allasta? Tenorit Ikola ja Miettinen nöyryyttivät minua (entistä puoliammattilaista) voittamalla kumpainenkin yhden pelin. (tuurilla)

Hyvinnukutun yön jälkeen (7 tuntia, kotona 1kk ikäinen vauva) jatkoimme Joensuuhun, jossa saimme myös lämpimän vastanoton.Joensuussa pääsimme lämmittelyksi pelaamaan jalkapalloa läheisen kentän laidalle. Taas tuli nöyryytystä! Tenori Sompinmäki pyöritti mennen-tullen koko tummaa joukkuetta! Mokomakin intoilja! Tulee nyt pelaamaan tosissaan leikkimieliseen lämmittelyyn! Tökkäsin kerran lähitilanteessa kämmenellä nenänvarteen, mutta en saanut verta tulemaan, enkä poikaa pysäytettyä. Peli-into vain pojalla lisääntyi!

Konsertti kulki mukavasti ja meillä karjalaispojilla sukuakin oli kuulemassa. Jälkikäteen kuulin, että serkku-kaimanikin oli ollut katsomossa, mutta eipä ujona tohtinut tulla Susanna-vaimonsa kanssa moikkaamaan...terveisiä vaan! Koko Joensuun yleisölle täytyy antaa suurkiitokset mukana elämisestä koko parituntisen konsertin aikana! Vastaanotto oli upea ja tunnelma käsinkosketeltavan intensiivinen ja lämmin. Jossain välissä taskuuni lujahti Mobyn avaimet ja siksipä kai illalla uni maittoi aiempaakin paremmin.

Sunnuntaiaaamu valkeni kirkkaana. Kipittelin 6:30 käynnistämään bussin. Paineiden noustua ajelin Joensuun keskustasta parin kilometrin päähän Careliasalin parkkipaikalle laittamaan lämmityksen päälle. Moby on näet saanut uudet uljaat ilmalämpöpumput. Ne toimivat verkkovirralla, joka tulee uudesta dieselaggregaatista. Tuo aggre pitää vielä niin railakasta ääntä, ettei sitä uskalla yöaikaan ihmisten ilmoilla käyttää. Puolen tunnin viileässä hörskyteltyään auto ja matkustamo alkoivat olla lämpimiä ja suuntasimme takaisin hotellille. Tenori Rannankari kertoi hotellihuoneessa ihmetelleensä, että ovatpa Joensuussa kadunlakaisijat ajoissa sunnuntaiaamuna liikkeellä, kun kuuli ulkoa meteliä. Vilkaisu verhojen välistä oli yllättänyt; Moby saapui hotellin eteen ja aggregaatti oli unohtunut päälle...

Nyt oli määränpäänä idänkiertueen viimeinen konserttipaikka, kotikaupunkini Lappeenranta. Auto juoksi kevyesti tutuissa kumpuilevissa maisemissa, keli oli mitä mainioin ja tunnelma korkealla. Tenori Antilan logistiikka vaati oman auton käyttöä ja hän kurvasi perässämme pullakahville Simpeleen Essolle. Paikkakunnalla lukionsa käynyt ykkösbasso Luumi ehdotti johtaja Viitalalle visiittiä kotipaikallaan Rautjärven pappilassa. Kun aikataulu antoi myöten ja kelikin oli mukava, antoi jämäkkä johtajamme 15 minuutin marginaalin, jotta voimme poiketa nuuhkaisemaan keuhkolliset raikasta ilmaa Rautjärven kirkon pihalla. Pysähdys, 1 minuutti. Aurinkoa, linnunlaulua ja raikasta rauhaa. Jos jotain haluaisi moittia, niin talven jälkeen mutkitteleva tie oli routaheittoineen isolle autolle kehnossa kunnossa ja varoitusmerkit jääneet laittamatta. Tien varressa näkemällemme legendaariselle ralli-Escortillehan tie oli täydellinen...

Lappeenrantaan saavuimme ajoissa ja tutut kuviot pyörähtivät käyntiin. Lämmittely, juhla-ateria Kasinolla, äänenavaus,soundcheck. Pieni tauko. Konsertti. Mukavaa oli myös Lappeenrannassa. Pieniä mokia lipsahteli, mutta hyvin tunnelmin jätimme entisen linja-autoaseman montun ja kiiruhdimme heti konsertin jälkeen kohti Jyväskylää ja arjen pakerrusta. Keväinen valoisa ilta. Matka kotia kohti omalla bussila hyvässä seurassa. Salainen kuljettajanvaihto Turkan kanssa ja viimeinen pila- kohottauduin kuljettajan osastolta ylös matkustamoon, jossa kuviteltiin minun ajavan. Jätin "jalkani ratille" ja kiekaisin, josko joku voisi tulla laittamaan lisää käsikaasua, kun nopeusrajoitus muuttui sataseen...ja sain kuin sainkin pari säikähtänyttä ilmettä!

Turkka ohjasti kalliin lastimme turvallisesti kotisatamaan ja itse sain nautiskella tenoreiden karkkipussinpohjia lopun matkaa. Hyviä olivat! On meillä mukava harrastus!

MarkusKOO, kakkosbasso

Älysin pääsiäisen aikaan, että ihmisen tuottaman monimuotoisen teknologian kirjo on rikastunut jälleen yhdellä uudenlaisella keksinnöllä. Teknologiayhtiö Apple on julkaissut iPad – nimisen tuotteen, joka lienee jonkinlainen tietokoneen ja kännykän risteytys. Ihme kapistus. Eikö olisi selkeämpää käyttää tietokonetta ja kännykkää erikseen. ”Sotkua tuosta vain tulee”, sanon minä. Tässä vaiheessa tiedän, että monia kuoroystäviäni hymyilyttää. ”Eikö Pande ole tuosta aikaisemmin ole kuullut”, he säälittelevät umpiossa elävää ykkösbassoaan. ”Eikö nyt jo keikkamatkoillakin ole käynyt selväksi, että monenlaiset selaintoiminnot kuuluvat nykyään jo tavallisten kännyköiden perusominaisuuksiin.

Ja totta se on. Itse olen jatkuvasti laahannut uusien keksintöjen osalta jälkijoukoissa. Ensimmäinen kännykällinen kuorokaverini oli pirautellut keikkabussista kuulumiset jo kymmenen vuoden ajan, ennen kuin tuo ihmetystä ja pelkoa kylvänyt ”uutuustuote” ilmestyi omaan taskuuni. Urhoollisesti taistelin tuota juppilaitetta vastaan pitäen sen haittavaikutuksia suurempina kuin käytännön hyötyjä. Pakko kuitenkin myöntää, että ensimmäinen bussista omalla kännykällä soitettu puhelu maistui makealta.

Viikonloppuna suuntaamme pienen kiertueen merkeissä Itä-Suomeen. ”Suuntaamme avaruuteen” - kiertueesta on kulunut sen verran aikaa, että on jo ikävä yleisön eteen. Perjantaina vedämme konsertin Kuhmossa, lauantaina Joensuussa ja sunnuntaina Lappeenrannassa. Bussissamme on uudenkarhea ilmalämpöpumppu. Kovasti oli pojilla uskoa, että tuollainen hankinta parantaisi matkojemme mukavuutta. Mikähän siinä on, ettei vanha kunnon patteri kelpaa?

Saas nähdä kuinka monella on perjantaina iPad sylissä… Tapani mukaan aion suhtautua moisiin humpuukivehkeisiin vähintäänkin varauksellisesti.

–Pande

Syksyllä Suuntaamme avaruuteen-kiertueen aikoihin meillä oli vankka aikomus, että keskittäisimme jatkossa resurssimme muiden galaksien valloitukseen. Palkkasimme jopa ulkoavaruuden managerin järkkäämään keikkoja muihin aurinkokuntiin ja lisäksi kutsuimme kutsuvieraita muista ulottuvuuksista 20-vuotiskiertueen keikoille. Kaikesta vaivannäöstämme huolimatta, emme ole saaneet vielä yhtään keikkapyyntöä Telluksen ulkopuolelta! Onko tosiaan niin, ettei avaruudessa arvosteta mieskuoropoppia?

Taisipa olla taas K-P, joka keksi, että kyllä meillä löytyy vielä Telluksellakin valloitettavaa-nimittäin idässä! Esimerkiksi Kiinassa on 1,3 miljardia asukasta ja Intiassakin asuu yli miljardi ihmistä, emmekä ole vielä tarjonneet musiikkiamme kyseisille markkinoilla. Asiaan saadaan onneksi muutos, sillä syksyllä olemme lähdössä kahden viikon Kiinan-kiertueelle. Sitä ennen haemme tuntumaa itäisiin tuuliin täältä kotimaasta. Meillä on huhtikuussa lyhyt itä-Suomen kiertue edessämme.

Viime viikonloppuna huomasimme, että Kiinan valloittaminen ei ole helppoa ainakaan kiinaksi. Oheisessa kuvassa treenaamme erästä semmarit-klassikkoa kiinaksi. Mahtavaa kuitenkin ottaa vastaan uusia haasteita, joita onneksi riittää vielä Telluksellakin!

Han Nu Mo (from 1bee, jee jee!)